Eikä me olla apinat Kehitysoppia on sanottu suurimmaksi nykyistä ihmiskuntaa koskevaksi huiputukseksi. Onko nyt tullut sen vuoro romahtaa kuin kommunismin, kyselee ja Darwinin teoriaa kyseenalaistaa evoluutiokriitikko kuvataiteilija Kimmo Pälikkö. Voidaanko siis pian jo yhtyä Hiski Salomaan vuosikymmeniä sitten esittämän laulun kertosäkeeseen: ”Hullukin siitä suuttuisi ..ei, ei me ei olla apinat”. Charles Darwinin syntymän 200 -vuotisjuhlia vietettiin viime vuonna näyttävästi ympäri maapallon. Darwinin matkat, tutkimukset tuloksineen ja Lajien synty -teoksen sekä evoluutioteorian vaiheet ja taustat on käyty perusteellisesti läpi. Muisteluissa on lähinnä ihailtu päähenkilön perusteellisia tutkimuksia ja hänen johtopäätöstensä neroutta. Kritiikki on jäänyt vähemmälle huomiolle, vaikka on muistettava, että Darwin itsekin arkaili johtopäätöksiään ja piilotteli evoluutioteoriaansa vuosikymmeniä, koska se oli niin perusteellisesti vallitsevan maailmankäsityksen ja Raamatun luomiskertomuksen vastainen. Alkuvuosien hyvin raa’an ja henkilökohtaisenkin kritiikin jälkeen tilanne rauhoittui ja evoluutioteoria hyväksyttiin tieteen ja opetuksen perustaksi. Kritiikki ja teorian vastustus ei kuitenkaan koskaan kokonaan loppunut. Varsinkin Yhdysvalloissa on pitkään vellonut keskustelu ja väittely kehitysajatusten ja luomisuskon välillä. Kreationistit ovat pyrkineet tuomitsemaan darwinismin uskonnollisia perusoikeuksia loukkaavaksi ja nostaneet sen mukaisia oikeusjuttujakin eri osavaltioissa ja oikeusasteissa. Heidän vaikutuksestaan myös biologian oppikirjojen evoluutiokappaleita on jossain tapauksissa lyhennelty ja sanamuotoja lievennetty. Meillä evoluutiouskoa ei ajoittaisesta kritiikistä huolimatta ole juuri horjutettu ja biologian opetus sekä tutkimus nojaavat edelleen vahvasti Charles Darwinin teorioihin. Vain Raamattu on totta Kimmo Pälikkö on kuitenkin valmis heittämään kehitysopin huuhaana historian roskatynnyriin. Sinne joutavat myös yleisimmät maailmankaikkeuden alkuperää koskevat ja maapallon geologiseen historiaan liittyvät selitykset ja aikamääritelmät. Pälikkö perustaa näkökantansa paitsi vahvaan uskoonsa: Raamattu on Jumalan ilmoitus ja siksi totta, myös pitkään ja perusteelliseen tutkimustulosten ja tietojen analysointiin sekä yhdistelemiseen. Tietoa, lukuja, nimiä Aristoteleestä Einsteiniin, tutkimustuloksia ja ennen kaikkea kritiikkiä kehitysopin totuuksia esitettyjä tietoja ja väitteitä vastaan tulee siihen mittaan, että parin tunnin esitelmän jälkeen kuulija on pyörällä päästään. Ajatusten selkiinnyttämisessä auttavat kuitenkin Pälikön kaksi kirjaa ja niihin liittyvät taustaliitteet. Taitava kuvittaja käyttää hyväkseen myös kykyään esitellä asioita havainnollisen ja humorististen piirrosten avulla. Pälikkö on paitsi kuvittanut kirjansa, tuottanut nelisenkymmentä erillistä postikorttia – jotka ovat myös netistä ladattavissa e-kortteina. Darwinismin nimeen vannova tiedeyhteisö tietysti mielellään kysyy, millä lihaksilla kuvataiteilija ja merkonomi Pälikkö kiistää Darwinin ja hänen jälkeensä tuhansien tiedemiesten työn tulokset. Hän antaa ehkä tunnetuimmat kehitysopin kriitikkomme, bioprosessitekniikan professorin Matti Leisolan vastata puolestaan kirjansa ”Kehitysopin kulisseissa” esipuheessa: ”Pälikkö on monen naturalistin mielestä Paavalin kaltainen ”lavertelija” , jolle voi vapaasti hymyillä. Mitä taidegraafikko voi tietää tieteestä? Ehkä yhtä paljon kuin teologiaa opiskellut Darwin, genetiikan isä munkki Gregory Mendel tai lakitieteitä opiskellut geologian isä Charles Lyell. On vaarallista ajatella, että vain alan ammattilaiset voivat ymmärtää asioita oikein. Usein uudet ajatukset tulevat valtavirran ulkopuolelta, koska sieltä asioita katsotaan uusin silmin eikä joudu laulamaan sen lauluja, jonka leipää syöt.” Kirkon luomisoppiusko ei kiistä evoluutiota Itse Tunnustukselliseen Luterilaiseen Kirkkoon kuuluva Kimmo Pälikkö näkee valtionkirkkomme evoluutioteorian lujana puolustajana. Hän muistuttaa, että nykyisen määritelmän mukaan ”luomisoppi” on laitoskirkon uskomus, joka ei kiistä evoluutiota. – Todellisuudessa tämä näkemys on heijaste Tuomas Akvinolaisen opista 1200 –luvulta ja se perustuu katolisen kirkon perinneoppiin ja Aristoteleen uskoon ”alkuliikuttajasta” ja kaiken näkyvän kehittymisestä. – Tätä oppia vastustamaan Luther nousi 1500 -luvulla. Akvinolaisen muovaamasta ajatusmallista kehittyi nykyinen katolinen oppi, jossa yhtenä vaikuttavana tekijänä on Einsteinin suhteellisuusteorian pohjalta kehitetty alkuräjähdysidea (alkuliikuttaja). Darwinin kehitysopista tämä katolisen kirkon näkemys eroaa siinä, että uskon taustalla on luojan evoluutiota ohjaava voima. – Darwin sitä vastoin poisti Jumalan ja toi tilalle luonnonvalinnan ja sattuman. 1900-luvun alussa näihin kehitysvoimiin lisättiin vielä mutaatioiden aiheuttamat muutokset, selvittää Pälikkö. Mutaatioiden kehitystä eteenpäin vievän vaikutuksenkin Pälikkö tyrmää. – Todellisuudessa luonnonvalinta vaikuttaa suvunjatkamistapahtuman yhteydessä säilyttävänä voimana. Kun voimakkaimmat yksilöt lisääntyvät, siirtyy lähinnä alkuperäistä tasoa oleva perimä seuraavaan sukupolveen. Tämä takaa lajin säilymisen elinkelpoisena myös muuttuvissa olosuhteissa. Darwin oletti, että parittelukumppanin valintatapahtumassa perimään tule ulkoapäin jotain, joka lisää perinnölliseen geenistöön kehityksen vaatimaa uutta informaatiota, joka aiheuttaisi esimerkiksi siipien kehittymisen siivettömille eliöille. Tämän tapaista informaation lisääntymistä ei ole koskaan havaittu. – Mutaatioiden vaikutusta on tutkittu jo yli sata vuotta. Tieteelliset havainnot osoittavat, että mutaatiot eivät voi lisätä uusien ominaisuuksien edellyttämää informaatiota perimään. Mutaatiot ovat lähes aina haitallisia. Ne ovat alkusyynä mm. perinnöllisiin sairauksiin, syöpien syntyyn ja synnynnäisiin epämuodostumiin, kärjistää Pälikkö. Roska-DNA ja harhaluulo samankaltaisuudesta Kun maastakaivetut todisteet ihmisen ja apinoiden sukulaisuudesta saivat osakseen yhä enemmän kritiikkiä puutteellisuuksista tai suoranaisista väärennöksistä, ryhdyttiin 1970 –luvulla etsimään ihmisen ja simpanssin geenistä samankaltaisuuksia. Ja niitähän löytyi. Koko DNA:n sisällöstä 3 -5 % koodaa proteiineja (eliön rakennusaihetta). Simpanssin ja ihmisen vastaavat proteiineja koodaavat geenijaksot muistuttavat toisiaan – vaikka sijaitsevat eri kohdissa. Kehitysopin mukaan loppuosa DNA-tiedostosta – siis yli 90 prosenttia – on evoluution historian aikana kertynyttä ”hyödytöntä roskaa”. jolla ei ole enää merkitystä. – Kun tämä ajatusmalli hyväksyttiin, painettiin oppikirjoihin, että ihminen ja simpanssi ovat 98 %:n tarkkuudella samankaltaisia. Tämä väite hämmensi monia. Miehen ja naisen eroksi ilmoitetaan 15 -20 prosenttia. Erilaisuus on ilmeinen. – Kun simpanssin olemusta verrataan ihmiseen, olettaisi eron olevan suurempi kuin miehen ja naisen välille saatu lukema, vinoilee Pälikkö. Hän myös muistuttaa, että viimeaikaiset tutkimustulokset tulkitsevat DNA-tiedoston merkityksen aivan toisin. Hyödyttömänä pidetyt roska-DNA -alueet säätelevät geenien toimintaa, sitä miten ja milloin yksittäinen geeni toimii. Nämä roska-DNA -alueet ohjaat todellisuudessa hahmon muodostumista. Ne sisältävät rakennusohjeet kokonaisuuksista, jotka erottavat mm. ihmisen ja simpanssin sekä rakenteellisesti että toiminnallisesti toisistaan. Pälikkö viittaa myös tutkija J. Coheniin, jonka mukaan ihmisen ja simpanssin geneettinen samankaltaisuus on osoittautunut harhaluuloksi. – Usko evoluutioon on johtanut tutkijoita tekemään virheellisiä johtopäätöksiä. Voimme kysyä, mitä kaikkea tuo vääristelty ”tieteellinen totuus” on saanut aikaan kymmenien vuosien ajan miljoonien koululaisten, maallikoiden ja luomisuskoa ylläpitävien joukossa. – Kehitysoppiin uskovat tuskin osoittavat katumusta virheellisten tietojen levittämisestä, koska heidän tavoitteenaan on ollut kehitysuskon levittäminen ja vahvistaminen, arvioi Kimmo Pälikkö. Häneltä siis saavat tuomionsa niin kosminen evoluutio – se jonka alussa oli Big Bang, kemiallinen evoluutio, tähtien evoluutio, orgaaninen evoluutio kuin makro-evoluutionkin. Vain mikro-evoluutio saa Pälikön silmissä armon – eli miten esimerkiksi sudesta on voitu kehittyä chihuahua. Antti Kyynäräinen