Kukoista, kristitty mies! Liikkeenjohdon konsulttiyritys Florire Oy:n toimitusjohtaja Keijo Halinen kannustaa miehiä löytämään hengellisen minänsä, mikäli haluavat menestyä elämässään. – Vain kukoistavat ihmiset saavat aikaan tuloksia ja synnyttävät kukoistavia yrityksiä, Halinen toteaa. Kristillinen elämäntapa tuli Keijo Haliselle tutuksi jo lapsena. Hän muistelee vaarinsa pitäneen kesäisin aamuhartauksia suvun kesämökillä. – Siellä me laulettiin virsiä ja rukoiltiin joka aamu. Rippikoulun jälkeen alkoi Keijon kertoman mukaan ’kunnon kapina’, joka jatkui vielä opiskelijanakin, jolloin hän lähti kokeilemaan siipiään taistolaisten ja ateistien riveissä. – Sanouduin irti kaikesta mahdollisesta, mikä viittasikin uskontoon. Vähitellen lähestyessään 30. ikävuottaan hän kertoo alkaneensa tarkastella asioita uudella tavalla. Taistolaisuus oli jäänyt jo aikoja sitten historiaan. – Varsinaista uskoontulopäivää en osaa sanoa, mutta se oli 1980-luvun lopulla. Niin äitini kuin tätinikin olivat rukoilleet puolestani jo pitkään, ja niin se vaan sitten tapahtui. Opetuslapseuden polku alkaa Oman pojan kuolema vuonna 1990 pysäytti Keijo Halisen koko elämän. – Olin silloin Yritysvalmennuksessa osakkaana ja johtavana konsulttina. Totesin, että nyt ei pysty lainkaan matkustamaan ja lopetin työt. Lähdin ensiksi opettamaan kauppaopistoon, mutta sitten sain paikan Kauppakorkeakoulun johtamiskoulutuskeskuksen vetäjänä. Seuraavat kolme vuotta kuluivat keskusta saneeratessa. Keijo kuvailee noita aikoja kuoriutumisen ajoiksi, vanha minä ei enää toiminut. – Olin tavallaan hukassa nuo 10 vuotta. Lapsen kuoleman yli ei pääse koskaan, mutta sen kanssa oppii elämään. Keijo Halinen muistaa, kuinka hänelle profetoitiin STELKin kokouksessa, että Jumala on kääntävä tämän kaiken vielä hyväksi. – Sen kivun ja tuskan keskellä ensireaktioni oli, että tuota kaveria on pantava turpiin. Uskon ja yrittäjyyden tiet ovat kuitenkin kulkeneet siitä lähtien limittäin. Yrittämisen eettinen perusta on vahvistunut. Kaikessa tekemisessä Keijo kertoo tähtäävänsä siihen, että on reilu toisia ja asiakkaita kohtaan sekä kunnioittaa ihmisiä sellaisina kuin nämä ovat. – Uskoon tulo on vasta ensimmäinen pysäkki uudella tiellä. Opetuslapseuden polku lähtee siitä. Paluu perusasioihin Turha gloria on myös karissut matkan varrella esimerkiksi hengellisistä yhteisöistä. Yllättävän monia seurakuntia johdetaan Keijon mielestä Jaska Jokusen kuuluisalla johtamisperiaatteella ”Niin isoa ongelmaa ei olekaan, ettei sitä pakoon pääse”. Konfliktien välttämiseksi ollaan isojakin asioita valmiita lakaisemaan maton alle – kunnes ne muhivat ja räjähtävät lopulta silmille. Seurakunta ja edesmennyt Neuvostoliitto ovat johtamismalliltaan hyvin samankaltaisia. – Sofi Oksanen ja Impi Paju toteavat kirjassaan, että vanhassa Neuvostoliitossa virallinen kertomus sanoi Neuvostoliiton olevan maailman oikeudenmukaisin ja paras valtio. Yksilön kokemus poikkesi enemmän kuin himpun verran virallisesta kertomuksesta, Keijo hymähtää. Tällainen virallisen totuuden ja varsinaisen totuuden välinen ero aiheuttaa hänen mukaansa ihmiselle varsin merkittävän moraalisen ristiriidan ja vaikeuttaa myös sitoutumista. Pitkään jatkuessaan tämä ristiriita johtaa siihen, että ihminen joutuu rakentamaan itselleen kerroksellisen persoonallisuuden selvitäkseen siitä. Tällöin todellisuus hämärtyy entisestään. Tästä seuraa Keijon mielestä paluu perusasioihin. Jeesushan sanoi, että te tulette tuntemaan totuuden ja totuus on tekevä teidät vapaiksi. – Will Schutz neuvoi kerran eräässä tiukassa paikassa, että koetapa Keijo puhua ihan kokonaan totta, jos mikään muu ei auta. Perusrehellinen itsensä ja ihmisen kohtaaminen on kunniassaan. Strategioita voi tehdä ja ne osoittavat suuntaa, mutta jos niihin ei ole sitoutumista järjen ja tunteen tasolla, jos ei tiedetä mitä strategia tarkoittaa, homma ei toimi. Kovimpina aikoina arvot testataan Johtamisteesinsä Keijo Halinen tiivistää kahteen kohtaan: 1. Tunne itsesi ja 2. Löydä hengellinen minäsi. – Kun hermostun jostakin, hermostun vain osaksi ko. tilanteesta ja suurimmaksi osaksi muistoista, kuinka jouduin lapsena kaltoin kohdelluksi. Minun on alettava tiedostaa, mistä reaktioni nousevat. – Hengellinen minä ohjaa arvomaailmaani, mikä minulle on oikeasti tärkeää. Päivittäinen rukous ja Raamatun lukeminen, vaikka vähäisempikin, ovat tulleet mukaan. Se merkitsee, että tekemissäni eettisissä valinnoissa kysyn Jeesukselta neuvoa. Silloin vasta alan elää arvojani todeksi, Keijo selvittää. Toisaalta tyhjyyden tunnetta, joka tulee ihmiselle suorittamisen kautta, sitä hänen ei tarvitse enää kokea. Vaikka Keijo yksityisyrittäjänä onkin välillä huolissaan yrityksen taloudesta jne., hänellä on kuitenkin tuki ja turva ja jalusta, eikä hänen tarvitse tehdä tiukoissakaan tilanteissa epäeettisiä valintoja. Kukoistuskulttuuri Keijo uskoo vakaasti, että kun Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Hän loi ihmisen kukoistamaan! Tästä tulee Halisen yrityksen Florire Oy:n nimikin. – Kukoistaminen ei tarkoita salilla trimmattua kroppaa, vaan mielen rauhaa ja tasapainoa, Keijo Halinen huomauttaa. – Mitä me konsultteina täällä Floriressa pyrimme saamaan aikaan, on ns. kukoistuskulttuuri, joka on rakastava ja välittävä tuloskulttuuri. Jos sellaisen kulttuurin saa yrityksessä aikaan, ei sen menestykselle ole mitään esteitä. – Tämän kukoistuskulttuurin osat ovat hyvin selkeät: tiedän kuka olen ja mihin olen matkalla ja miksi teen näitä hommia. Kun nuo asiat ovat selvillä, pystyn aitoon kohtaamiseen ihmisten kanssa, tarkentaa Keijo. Ja jos nämä ihmisten kohtaamiset ovat aitoja ja välittäviä, ne ovat rehellisiä, niin meidän on paljon helpompi arvioida, mikä kulloinkin on tärkeää ja mikä on se tie, jota pitäisi kulkea arjenkin tasolla. Eli tavallaan strategiasta tulee arkea. Jos tämä on todellisuutta, niin olemme myös herkkiä arvioimaan, mitä ympäristössä tapahtuu. Huipulla on yksinäistä Miesten rooli yhteiskunnassa ja luodut myytit miehistä surettavat Keijoa. Varsinkin puheet miesten putkiaivoisuudesta, jota aivotutkimus ei itse asiassa tue. – Kun katson ylintä yritysjohtoa Suomessa, niin he ovat hirvittävän yksin toimissaan, heillä on harvinaisen vähän organisaatiossaan ihmisiä, joiden kanssa voisi tunnetasolla jakaa ja kohdata, koska johtoryhmien maailmat ovat niin kovia. Eikä kyseinen tilanne ole Keijon mukaan lainkaan sukupuolikysymys. – Pikemminkin kysymys on siitä, missä määrin ihminen on valmis tekemään itsensä kanssa töitä. Julkinenhan on aina tavalla tai toisella heijastusta yksityisestä. Ja toinen puoli on se, mikä on ihmisen spiritualiteetti, hengellinen tila. Jos hengellinen minä on kunnossa, ei synny viime aikoina mediassakin näkynyttä optioahneutta. Rakkaus jää jäljelle Erämaa-isille onnistuminen oli rauhaa sielussa, rauhaa sydämessä, Jumalan kohtaamisessa. – Olen ruvennut määrittelemään onnellisuutta hieman uudella tavalla. Onnellisuutta ovat ilon hetket Herrassa, ilon hetket ystävien kanssa ja ilon hetket luonnossa. Se mitä saa aikaan, on tavallaan sivutuotetta. Onnellisuus ei ole saavutuksissa! Suurin saavutus, minkä ihminen voi elämässään saada aikaan, on levittää sitä rakkautta ympärilleen, mitä hän itse saa Jumalalta. Se on lopuksi ainoa, mikä meistä jää jäljelle. Kirjoja, pokaaleja, yrityksen tuloksia ei muista kukaan. Kimmo Janas