Pellervo Lukumies – omaperäinen kirkkotaiteilija ja ajattelija Pellervo Lukumiehen originellit kirkon kattomaalaukset sytyttivät kiivaan kulttuurisodan 70-luvulla Toivakassa. Taiteilijan raamatuntulkintoja pidettiin käsittämättömän radikaaleina ja kansallisromanttiseen maalaiskirkkoon sopimattomina. Myöhemmin kukaan ei ole kuitenkaan pystynyt kiistämään, etteivätkö maalaukset olisi taiteellisesti korkeatasoisia, ja sittemmin moni tuonaikainen arvostelijakin on kääntänyt kelkkansa niiden oikeellisuuden suhteen. Toivakka sai oman kirkon vuonna 1882. Aikana, jolloin se kuului vielä Laukaaseen. Kirkon suunnitteli yliarkkitehti Ludvig Isak Lindqvist ja pitäjäläiset rakensivat sen suurelta osin talkoovoimin. Jykevä hirsirakennus on säilynyt hyvin sukupolvelta toiselle, ja taidokkaat puuleikkaukset kertovat tuon ajan rakentajien erinomaisesta ammattitaidosta. Kirkkoa on remontoitu useaan otteeseen: sen ulko- ja sisävärit ovat vaihtuneet muutamaan kertaan, myös koristukset ja esineistö ovat muuttuneet. Kirkon seitsemästä vakituisesta kirkkoherrasta pisimpään virkatehtäviään ovat hoitaneet virsirunoilijanakin tunnettu Simo Korpela (1911–36) ja Kalle Lukumies (1937–67), taiteilija Pellervo Lukumiehen isä. Oman tiensä kulkija Viisikymmentäluvulla, varsinkaan pienessä maalaispitäjässä, ei ollut tavallista, että pappisperheen poika keskeyttää lukion ja lähtee Helsinkiin Ateneumiin. Asia herätti ihmetystä, kenties pahennustakin. – Vanhempani olivat suvaitsevaisia ja he sallivat minun lähteä omille teilleni, muistelee Pellervo Lukumies ja jatkaa, että yksi konkreettinen syy lukion keskeyttämiseen oli heikko kielipääni. Valmistuttuaan Ateneumista 50-luvun lopulla Lukumies palasi takaisin Toivakkaan ryhtyen vapaaksi taiteilijaksi. Jo ennen Ateneumiin menoaan hän oli aloittanut talonrakennusurakan, minkä saattoi loppuun opiskelun päätyttyä. Pellervo Lukumies on ollut vuosikymmenet kotiseudulleen uskollinen. Hän ei ole halunnut koskaan pyrkiä miksikään markkinataiteilijaksi, vaan kertoo tehneensä taidetta etupäässä omaksi huvikseen. Taiteilijan työssään Lukumies on kokeillut useampaakin tyylilajia. Omimmakseen hän on tunnistanut realismin. – Ajan takaa kaiken aikaa Sampoa ja mytologiaan liittyvät tarinat ja teemat imponoivat minua erityisesti, kertoo Lukumies ja jatkaa, että olen tutkinut paljon muinaistaiteita ja sieltä olen ammentanut sitä viisautta, joka on päässyt muutoin unohtumaan. Kalevalan ja Raamatun Lukumies mainitsee lukeneensa useampaankin kertaan ja toteaa, että Kalevalassa on kerrottu periaatteessa samat asiat kuin raamatussakin, kansalliseepoksemme kieli  vain on kansanomaisempaa. Kattomaalaukset eivät jätä kylmäksi Toivakan kirkon pahoin rapistuneiden kattomaalausten entisöinnin antoi seurakunnan kirkkoneuvosto pitäjän oman taiteilijan ja seurakuntalaisten suuresti kunnioittaman ja rakastaman rovasti Kalle Lukumiehen pojan, Pellervon, tehtäväksi. Taiteilija paneutui hankkeeseen jo sen valmisteluvaiheessa poikkeuksellisen intensiivisesti. Koko työnsä hän kertoo perustaneensa vain ja ainoastaan raamattuun, minkä lisäksi kattomaalausten toteuttamiseen vaikuttivat kirkon entiset maalaukset mukaan lukien arkkitehti Alvar Aallon kädenjälki. Kirkkoneuvostolta saamansa toimeksiannon Lukumies toteutti oman taiteellisen näkemyksensä mukaan, siitä piiruakaan tinkimättä. Hippiasuinen Jeesus torvilahkeisine housuineen ja punaisine viittoineen, 70-luvun mannekiini lierihattuineen, rohkeasti meikattu mustalaisenkeli, hiillostetut kalat ja kuparinen kahvipannu. Eipä ihme, että taiteilijan aikaansaannokset kuohuttivat silloisia seurakuntalaisia, varsinkin senaikaista kirkkoherraa, joka kiistan ollessa ankarimmillaan eväsi Lukumieheltä pääsyn kirkkoon. Kattomaalaustyö (1972–73) kaikkinensa oli taiteilija Lukumiehelle sekä henkisesti että fyysisesti raskas urakka. Tukea hän sai muiden muassa piispa Yrjö Sariolalta ja omalta isältään, jotka teologeina olivat perehtyneet tarkoin raamatun sisältöön. – Tilanteen ollessa tukalimmillaan, kirjoitti silloinen kunnanjohtaja Matti Niemi Tuomiokapituliin ja tiedusteli, että miten nämä kattomaalaukset tulisi sitten oikeaoppisesti toteuttaa, mutta eipä sieltä sen kummempaa ohjeistusta kuulunut, muistelee Lukumies ja lisää, ettei Jumala asu käsintehdyssä temppelissä, ja sen vuoksi minä teinkin nämä maalaukset ihmissilmän katseltavaksi ja tämä on minun käsitykseni Taivasten valtakunnasta. Itsenäinen ajattelija Pellervo Lukumies on paljon lukenut ja runsaasti elämää pohtinut mies. Hän on tutkiskellut asioita ja ilmiöitä laajasti ja kehittänyt niistä omia teorioitaan. Lukumies kertoo olevansa matemaattisesti suuntautunut. Hän on tutkinut muun muassa ajan venymistä diplomitasolle asti. – Kävin Jyväskylän yliopistolla. Siellä oli pitkä rivi istumassa professoreita, jotka eivät kyenneet väittämään vastaan, kun pidin heille tunnin pituisen esityksen ajan venymisestä, joka pohjautui osin omaan, osin Einsteinin teoriaan. Myös Jerusalemin yliopistoon Lukumies mainitsee olevansa yhteydessä ja keskustelleensa sikäläisen professorin kanssa tutkimuksista, jotka koskevat kadonnutta Atlantista ja ikiliikkujaa. Lukumiehen ajatukset askartelevat myös aineen ja energian parissa. Hän ihmettelee, miten vielä nykyisinkin koulussa opetetaan, ettei ainetta ja energiaa voi hävittää, koska asia on hänen mielestään juuri päinvastoin, sillä aine ja energiahan ovat aina jostakin tehty. Lisäksi Lukumies uskoo kahteen ulottuvuuteen: ulkoiseen ja sisäiseen. Useat meistä etsivät Taivasten valtakuntaa, ja Raamattu sanoo, että se on sisäisesti teissä jokaisessa. Tuonpuoleisiin asioihin palataksemme: Pellervo Lukumies toteaa, että mitä enemmän hän tuonpuoleista elämää ajattelee, niin sen todempana hän sitä pitää ja jatkaa, että pitää sitä jopa niin totena, ettei osaa sen olemassaoloa edes epäillä. Teksti: Anna-Leena Pänkäläinen Kuvat: A-L. Pänkäläinen Lähde: Toivakan kirkko -esite. 2004 Pellervo Lukumies: s. 9.4.1935 Toivakassa Valmistui kuvataiteilijaksi Ateneumista v. 1958 Tuotanto: öljyvärimaalauksia, piirroksia, puuleikkauksia, akvarelleja, metallitöitä Motiivit: Kalevala, Raamattu, muinaisegyptiläinen taide Päätyö: Toivakan kirkkomaalaukset Pieni on kaunista: 125-vuotias Toivakan kirkko Toivakan kirkko vietti syyskuussa 125-vuotisjuhlaansa. Vuonna 2009 on kirkonmäellä taas aihetta juhlaan, kun Toivakan seurakunta täyttää tuolloin 100 vuotta. Olavi Jouttijärvi on hoitanut seurakunnan kirkkoherran virkatehtäviä jo 12 vuotta. – Minua oli informoitu etukäteen näistä kohumaalauksista ja itse asiassa odotin paljon rajumpaa, kertoo kirkkoherra Jouttijärvi ja jatkaa, että olen käynyt omia ”keskustelujani” näiden maalausten kanssa, ja tunnelmat ovat vaihtuneet vuosien saatossa suuntaan jos toiseen. Kirkkoherra sanoo ymmärtävänsä, että taiteilijalla on ollut työssään omat ajatuksensa, näkynsä ja tulkintansa, se oma viestinsä kirkkoon tulijalle. Taide on subjektiivinen asia. Suurin osa seurakuntalaisista ja kirkossa vierailleista pitää maalauksista. He ilahtuvat kirkkaista väreistä sekä modernista tulkinnasta vielä 35 vuoden jälkeenkin. Jouttijärvi on keskustellut Lukumiehen kanssa maalausten tematiikasta ja niiden toteuttamisesta. Kirkkoherra kertoo saaneensa sen käsityksen, että taiteilija on halunnut haastaa katsojan tutkimaan tarkemmin Raamatun tekstejä ja onnistuneen siinä hyvin. Itsekin hän mainitsee tehneensä uusia tulkintoja ja löytäneensä saarnoihinsa monia aiheita. Ennen Toivakkaan tuloaan kirkkoherra Jouttijärvi toimi Tampereella suuren seurakuntayhtymän rippikouluteologina. Pienessä seurakunnassa (Toivakan kunnan asukasluku 2500) suurimpia etuja ovat hänen mukaansa joustavuus ja tuttuus, kodikkuuskin. Suurimmaksi miinukseksi hän laskee puolestaan henkilöstön ja talouden niukat resurssit. Tulevaisuuteen Jouttijärvi suhtautuu kuitenkin –hengenmiehenä -- levollisin mielin. – Rakennamme seurakunnan toimintaa parhaan kykymme mukaan luottamushenkilöinä ja viranhaltijoina ja seuraamme, miten lähikuntien liitosneuvottelut etenevät, jotta osaisimme sitten aikanaan reagoida mahdollisiin kuntaliitoksiin oikealla tavalla, toteaa kirkkoherra Jouttijärvi. Kuvatekstit: 125-vuotias Toivakan puukirkko. (Kuva: Olavi Jouttijärvi) Olavi Jouttijärvi tuntee toivakkalaisten arjen ja juhlan, sillä hän on toiminut seurakunnan kirkkoherran virassa jo yli 12 vuotta.