Tässä artikkelissa esitetään astrofyysikko ja apologeetti Hugh Rossin ajatuksia siitä, kuinka tähtitiede tuo esiin väistämättä kysymyksen luojasta ja luomisesta. Päälähteinä ovat hänen kirjansa ”Design to the Core” vuodelta 2022 sekä ”Improbable Planet” vuodelta 2016.

Peruskysymykset
Tähtitieteessä joudutaan väistämättä tiettyjen peruskysymysten äärelle, joissa ei voida välttää ajatusta luoja-jumalasta ja suunnittelusta. Näihin asioihin on paneutunut kanadalainen astrofyysikko Hugh Ross, joka on koko tiedemies-uransa ajan lähestynyt asiaa myös uskon ja apologian näkökulmasta. Hänen erityinen ansionsa tässä asiassa on tieteellinen lähestymistapa – kun monet tuovat esiin näitä asioita maallikon näkökulmasta, Hugh Ross perustelee jokaisen väitteensä viittauksilla tieteellisiin tutkimuksiin.

Tähtitieteessä on kaksi tällaista peruskysymystä:

1. Universumilla on tunnettu alku, jossa syntyi aika, avaruus, materia ja energia.
2. Universumi on hienosäädetty mahdollistamaan elämän kehitys.

Nämä kumpikin ovat tähtitieteessä yleisesti hyväksyttyjä näkemyksiä eikä vain joidenkin harvojen tulkintoja. Kumpikin on myös erittäin häiritseviä ajatuksia monille alan tutkijoille sekä tätä aluetta seuraaville tahoille. Seuraavassa on selvitystä näistä teemoista.

Universumin alku = Luominen
Nykyinen tähtitieteessä yleisesti hyväksytty käsitys kaiken alusta tunnetaan kansankielellä alkuräjähdyksenä (Big Bang). Tieteessä tästä puhutaan usein käsitteellä Lamda-CDM-malli (Lamda viittaa kosmologiseen vakioon eli pimeään energiaan, joka aiheuttaa universumin laajenemisen ja CDM viittaa pimeään aineeseen - cold dark matter). Seuraavassa on hyvin lyhyt kuvaus tästä:

• Alussa oli lähes pistemäinen energian keskittymä, joka alkoi laajeta ja jäähtyä = alkuräjähdys 13,77 MRD vuotta sitten (laajeneminen jatkuu) HUOM: Luonnontieteellisesti ei voida selvittää tämän alkuenergian lähdettä tai taustaa.
• Tässä syntyi koko maailmankaikkeus sisältäen avaruuden, energian, materian ja myös AJAN.
• Jäähtymisen seurauksena alkoi syntyä alkeishiukkasia (kvarkit, protonit, neutronit, elektronit yms.)
• Näistä syntyi vetyä, heliumia & hyvin vähän litiumia.
• Gravitaatio alkoi vetää materiaa keskittymiksi, joista syntyi tähtiä ja galakseja – tähdissä käynnistyy fuusio.
• sot tähdet räjähtävät supernovina ja kilonovina, joissa vapautuu raskaita alkuaineita => näistä syntyy uusia tähtiä.

Tämän teorian isä on belgialainen katollinen pappi ja fyysikko Georges Lemaitre, ja tämä perusidea on esitetty jo vuonna 1931. Tausta oli aiemmat havainnot avaruuden laajenemisesta ja tietysti Einsteinin yleinen suhteellisuus teoria.

Alkuräjähdys-teoriaa vastustettiin alusta lähtien sanoen selkeästi, että tämä viittaa suoraan transendenttiseen vaikuttajaan (=jumala). Teorian hyväksyntä kesti kymmeniä vuosia. Todisteet tämän puolesta lisääntyivät jatkuvasti havaintojen lisääntyessä ja tekniikan parantuessa. Nykyisin tämä tiedeyhteisön enemmistön yleisesti hyväksymä näkemys, vaikka edelleen on yksittäisiä tahoja, jotka esittävät vaihtoehtoisia näkemyksiä tai kritisoivat tätä teoriaa.

Miten sitten erilaiset tahot ovat ottaneet kantaa tähän kysymykseen, kuka tai mikä aiheutti tämän alkuräjähdyksen. Monet tiedemiehet ovat valinneet ns. ”Spinozan jumalan” (esim. Einstein). Tämä viittaan 1600-luvulla eläneeseen hollannin juutalaiseen filosofiin Baruch Spinozaan, joka kehitti ajatuksen ei-persoonallisesta jumaluudesta, joka ei ole ihmisestä kiinnostunut, vaan on luonnossa vaikuttava voima (eräänlainen systematisoitu panteismi). Toiset puhuvat epämääräisesti ulkopuolisesta vaikuttajasta, johon ei tarvitse ottaa kantaa. Nämä ovat käyttäneet asiasta erilaisia termejä kuten:

• Causal agent outside of space and time who creates space, time, matter and energy” (suom. Ajan ja avaruuden ulkopuolinen toimija on luonut avaruuden, ajan, materian ja energian) Borde, Vilenkin & Guth.
• “Unknown agent [beyond space and time] intervened in the evolution [of universe]” (suom. Tuntematon toimija [avaruuden ja ajan ulkopuolta] sekaantui [universumin] kehitykseen) Dyson, Kleban, Sussking.

Universuminen hienosäätö
Toinen merkittävä asia on se, että universumin hienosäätö mahdollistaa elämän kehittymisen. Tälläkin on hyvin vanhat juuret – ensimmäisen kerran tämä ajatus on esitetty jo vuonna 1913. Mitä enemmän tietämys universumin ominaisuuksista ja fysiikan lainalaisuuksista on kehittynyt, niin sitä enemmän on löydetty asioita, joiden on täytynyt osua juuri oikein, jotta tämä meidän tuntema maailmankaikkeus olisi voinut kehittyä elämään ylläpitäväksi.

Myös hienosäätö on yleisesti tähtitieteessä hyväksytty näkemys riippumatta henkilöiden uskonnollisesta vakaumuksesta. Ja tämäkin on aiheuttanut vastareaktioita: esimerkiksi multiversumi-teoria on esitetty juuri vastauksena tähän hienosäädön aiheuttamaan haasteeseen.
Multiversumi-teoria eri versioineen esittää, että erilaisia maailmankaikkeuksia on hyvin suuri määrä, ja joissain niistä voi sattumalta kaikki tekijät osua suosimaan elämän syntymistä – ja tietysti vain tällaisessa universumissa joku voi ryhtyä pohtimaan sitä, mikä aiheutti suosiolliset olosuhteet. Perusongelma on vain se, ettei ole olemassa mitään todistetta muiden universumien olemassaolosta.
Esimerkiksi kuuluisa fyysikko Leonard Susskind on sanonut, että multiversumi-teorialla voidaan ”todistaa” mitä tahansa ja siksi sillä ei voi todistaa mitään – se ei kuulu fysiikkaan. Samoin toinen kuuluisa fyysikko Sabine Hossenfelder on kritisoinut hyvin voimakkaasti tällaisia teoreettisia malleja, joita ei voida empiirisesti todentaan – nämä eivät ole fysiikkaa, vaikka niiden taustauksia esitettäisiin matemaattisia malleja. Fysiikka on kokeellinen tiede.

Myös eräs kaikkein tunnetuimmista fyysikoista Stephen Hawking on kuvannut tätä hienosäätöä hätkähdyttävänä tosiasiana. Toinen tunnettu tiedemies Freeman Dyson on todennut: “The more I examine the universe, the more evidence I find that universe in some sense must have known we were coming” (suom: mitä enemmän tutkin universumia, sitä enemmän löydän todisteita siitä, että universumi on tiennyt meidän olevan tulossa).

Hugh Ross on koonnut yhteen tällaisia hienosäädettyjä asioita. Seuraavassa taulukossa hänen näkemyksensä erilaisten tekijöiden määrästä, joissa tämä hienosäätö on havaittavissa:

Kirjassaan ”Design to the Core” Hugh Ross esittelee 17 eri näkökulmaa tai tasoa, joilla hienosäätöä on havaittu. Kaikki nämä on perusteltu viittauksilla tieteellisiin tutkimuksiin eikä mikään näistä ole vain hänen oma näkemys tai tulkinta. Hänen mukaan on yli 400 hienosäädettyä elementtiä ja todennäköisyys näiden olla sattumalta oikein on luokkaa 101000 (tämä tarkoittaa siis lukua, joka on 1 jaettuna luvulla, jossa 1:n jälkeen 1000 nollaa – suuruusluokasta kertoo ehkä jotain se, että alkuräjähdyksessä syntyneiden protonien ja neutronien määrä on arvioitu olleen luokkaa 1080; sekin on siis erittäin iso luku).

Monien perusvoimien ja kosmologian alkuvaiheen kehityskulkujen osalta on paljon hyvin tarkasti säädettyjä asioita, mutta niitä on vaikea ymmärtää, ellei vastaanottajalla ole riittävää fysiikan tuntemusta. Tästä syystä keskityn enemmän tähtitieteellisiin näkökulmiin, joista saa paremmin kuvan ilman niin syvällistä taustatietoa.

Seuraavassa on vain muutamia poimintoja esitetyistä näkökulmista:
1. Koko universumi ja fysiikka: erilaiset luonnon voimat mitoitettu juuri sopivasti, että alkuräjähdyksen jälkeen voi syntyä kaikki tarvittavat alkuaineet ja avaruus, jossa on riittävästi aikaa kehittyneen elämän syntymiseen. Esimerkiksi alkuräjähdyksessä syntyneen aineen määrä ja sen jälkeen alkaneen laajenemisen vauhti täytyi olla juuri oikein: jos olisi ollut pienikin muutos näissä, niin kaikkia alkuaineita ei olisi voinut syntyä (jos massa olisi ollut vähemmän, niin olisi vain keveät alkuaineet; jos massaa olisi ollut enemmän, niin jäljelle olisi jäänyt vain raskaat alkuaineet).

2. Galaksien super-klusterit: Super-klusterit ovat suurimpia tähtitieteen tuntemia rakenteita, joita gravitaatio sitoo yhteen. Olemme Laniakea-nimisessä rakenteessa. Se on ainut tunnettu super-klusteri, joka on galaksit ovat ryhmittyneet oikealla tavalla salliakseen kehittyneen elämän syntymisen (ts. miljardeja vuosia kestävän stabiilin ympäristön).

3. Galaksi klusteri Virgo ja meidän lähiryhmä: Meidän aurinkokunta on Virgo-nimisessä galaksi klusterissa ja välitön ympäristön on nimetty lähiryhmäksi. Meidän lähiympäristömme on poikkeuksellisen harva ja stabiili eikä läheisyydessä ole aktiivisia mustia aukkoja, joiden säteily voisi tuhota elämän edellytykset.
HUOM: Aktiivinen (suuria määriä materiaa nielevä) musta aukko voi säteillä voimakkaammin kuin koko muu galaksi ja tuhota elämän edellytykset miljoonien valovuosien etäisyydellä. Yksikin tällainen meidän lähiryhmässä tuhoaisi kehittyneen elämän edellytykset koko tästä lähiryhmästä.

4. Meidän oma galaksi Linnunrata: Meidän galaksissamme on useita poikkeuksellisia ominaisuuksia, joita ei ole löydetty muista galakseista ja jotka mahdollistavat elämän kehityksen. Näitä on esim. seuraavat:
a. Muoto: vain spiraaligalaksi, jonka muoto säilyy pitkään, voi sallia kehittyneen elämän. Meidän aurinkokunnan ja lähiryhmän ominaisuudet ovat sellaiset, että spiraalimuoto on säilynyt. Lisäksi Linnunrata ei ole kohdannut toista merkittävän kokoista galaksia miljardeihin vuosiin, mikä on mahdollistanut stabiilit olosuhteet.
b. Massajakauma: sisäosissa on riittävän aktiivisuus raskaiden alkuaineiden tuotannolle (super-novat ja kilonovat) ja spiraalivarressa on riittävän hyvin säteilyltä suojattu paikka elämän kehittymiselle.
c. Keskustan musta aukko (Sagittarius A) on nyt poikkeuksellisen rauhallinen, mikä vähentää haitallista säteilyä.

5. Meidän auringon paikka linnunradassa:
a. Jotta käytössä olisi riittävästi raskaita alkuaineita, niin auringon on täytynyt muodostua tai kulkea lähellä kahden neutronitähden fuusiosta syntynyttä räjähdystä (=kilonova). Nämä ovat hyvin harvinaisia – vain 2 on todennettu.
b. Auringon on täytynyt syntyä galaksin keskiosan lähellä, jotta voisi saada riittävästi näitä raskaita alkuaineita, ja sitten sen on täytynyt siirtyä galaksin keskiosista nykyiseen paikkaan spiraalivarteen.
c. Meidän ympärillämme on paikallinen tyhjiö (”local bubble”), joka on syntynyt suuren tai monen supernova-räjähdyksen seurauksena. Se mahdollistaa riittävät suojaetäisyyden aktiivisiin säiteilylähteisiin, jotka voisivat tuhota elämän. Uusia tähtiä synnyttävät tähtisumut (nebulat) ovat tällaisia elämälle vaarallisia säteilijöitä. Tämä paikallinen kupla on tarjonnut suojaetäisyyttä.

6. Auringon erityiset ominaisuudet:
a. Aurinko on juuri oikean kokoinen elämän ylläpitämiseksi, koska suuremmat ovat epästabiileja ja pienempien ympärillä ei ole elämän edellytyksiä.
b. Aurinko on 5 kertaa stabiilimpi kuin seuraavaksi stabiilein tunnettu tähti – yksikin raju aurinkomyrsky voi pyyhkäistä planeetan kaasukehän pois ja tuhota kehittyneen elämän.

7. Planeettakunta: Tämä on ainutlaatuinen kokoonpano, joka on mahdollistanut stabiilin ympäristön maa-planeetalle. Esimerkiksi kaasujättiläisten (Jupiter, Saturnus) radat ovat vaihdelleet niin, että ne ovat siivonneet liiat asteroidit pois eikä tänne tulee enää rajua asteroidi-pommitusta, joka tapahtui maa-planeetan alkuhistoriassa. Toisaalta asteroidit ovat olleet välttämättömiä ja ne ovat tuoneet Maa-planeetalle esimerkiksi elämälle välttämättömän veden.

8. Maan paikka aurinkokunnassa: Hugh Ross kuvaa 8 eri elämän vyöhykettä aurinkokunnassa – selvin näistä on lämpötila: planeetalla täytyy olla nestemäistä vettä, jotta elämä voi syntyä. Maa on näiden kaikkien elämän vyöhykkeiden suhteen oikeassa paikassa.

9. Maan ja kuun syntyhistoria: Meidän kuun massa on suhteessa isäntäplaneetan massaan 50 suurempi – ainutlaatuinen. Se syntyi toisen planeetan (Thea, noin Marsin kokoinen planeetta) törmätessä proto-maahan. Tämä suuri kuu suojasi maata alkuvaiheessa, kun aurinkomyrskyjen määrä oli 100 000-kertainen nykyiseen nähden, ja törmäys muutti kaasukehää optimaalisesti.

10. Maan rakenne ja ominaisuudet: Maan alkuainepitoisuudet ovat aivan poikkeukselliset – täällä on esim. satoja kertoja enemmän uraania ja thoriumia kuin Linnunradassa yleensä. Nämä auttavat pitämään maan ydintä sulana, koska radioaktiivinen hajoaminen lämmittää sitä. Tämän mahdollistaa magneettikentän, joka suojaa meitä säteilyltä, sekä mannerlaattojen liikkeen, joka toi kuivan maan esiin. Myös monien muiden alkuaineiden määrät ovat sopivat elämän kehittymiselle.

11. Maan kehityshistoria: Maa-planeetan kehityshistoriassa on monia asioita, jotka ovat sattuneet juuri oikein ja mahdollistaneet elämän kehittymisen. Esimerkiksi auringon säteilyenergia on elämän kehittymisen alkuvaiheessa n. 20% pienempi kuin nyt ja silloin maan kaasukehä on tarjonnut riittävän voimakkaan kasvihuone-efektin. Tämä kaasukehän koostumus on muuttunut juuri sopivasti auringon säteilyvoiman kasvaessa, että elämä on pystynyt kehittymään ja säilymään.

Hugh Rossin kääntymys kristinuskoon
Hugh Ross oli jo koulupoikana erittäin kiinnostunut tähtitieteestä – hän oli jo koululaisena paikallisen tähtitieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja. Kun tieteessä yleisesti hyväksyttiin käsitys alkuräjähdyksestä, niin hän päätteli, että täytyi olla luoja, koska tapahtui luominen. Sen jälkeen hän tutki kaikki pääuskonnot ja filosofia siitä näkökulmasta, mitä nämä kertoivat maailman kaikkeuden alusta. Hän totesi, että vain Raamattu tarjosi oikean kuvauksen (huom. 1. Mooseksen kirjan luomisen kuvaus on lähinnä maapallon tapahtumien näkökulmasta ja näin tulkiten se on tieteen näkemyksen kanssa yhteensopiva). Lisäksi hän totesi, että Raamattu on ainut paikka, jossa sanotaan sekä ajan että avaruuden syntyneen luomisessa – kaikissa muissa puhutaan maailman luomisesta ajan ja avaruuden sisällä. Tämän jälkeen hän kirjasi uskon ratkaisun koulussa saamaansa Gideonien Raamattuun ja päätti lukea tätä kirjaa tunnin päivässä, kunnes törmäisi sellaiseen epäjohdonmukaisuuteen, jota hän ei voisi tiedemiehenä hyväksyä. Hän lukee Raamattua edelleen.

Hugh Ross teki pitkän uran tiedemiehenä mm. Kalifornian Caltech-laitoksessa. Tiedemiesuran ohessa hän opiskeli pastoriksi. Hän on perustanut tiedemiesyhteisön ”Reasons to believe”, jonka web-sivut on osoitteessa: https://reasons.org/

Elämän muodoista
Hugh Ross määrittää bioloogisen elämän kahteen luokkaan: alkeelliseen ja kehittyneeseen. Alkeellisen elämän on täytynyt syntyä ensin ja se on muokannut Maa-planeettaa ja olosuhteita niin, että myöhemmin on voinut syntyä kehittynyttä elämään. Esimerkiksi ilmakehän vapaa happi, jota kaikki kehittynyt elämä käyttää, on syntynyt alkeellisten elämänmuotojen toiminnan tuloksena. Happi on herkästi reagoiva alkuaine, että sitä ei voi olla vapaana kaasukehässä planeetan muodostumisen jälkeen. Myös kasveille hedelmällinen maaperä on syntynyt vähitellen alkeellisten bakteerien ja levien toiminnan tuloksena. Tämä kehittyneelle elämälle edellytykset luova valmisteleva vaihe on kestänyt miljardeja vuosia. Tästä syystä voidaan olettaa, että kehittyneen elämän synty vaatii vastaavan pitkän, miljardeja vuosia kestävän kehitysjakson myös muilla planeetoilla. Siten kehittyneen elämän synty vaatii siis vastaavan pitkän stabiilin ja suojatun olosuhteen aurinkokunnalta ja planeetalta

Tieteeseen perustuvat apologiat
Uskon puolustus eli apologia voi perustua erilaisiin tieteellisiin lähtökohtiin esim. seuraavasti:

• Filosofia – erilaiset filosofiset päättelyt, uskomukset ja perustelut
• Historia – Raamatun historiallisuus ja ylösnousemuksen todisteet
• Luonnontiede – yleensä pyrkimyksenä todistaa, ettei tämä nykyinen tilanne ole selitettävissä naturalistisen materialismin pohjalta tai se ei ole uskottavasti todennäköinen kehityskulku.
Luonnontieteen pohjalta on olemassa ainakin seuraavat näkökulmat:
• Fysiikka: fysikaalisen maailman ominaisuudet
# Kosmologia: fysiikan ja universumin perusominaisuudet
# Tähtitiede: Tähtitieteellinen kehitys ja Maa-planeetan kehitys
• Biologia:
# Voiko evoluutio selittää biologisen elämän synnyn ja kehityksen
# Alalajina genetiikka: Miten DNA on voinut syntyä (bioinformaatio) ja miten on voinut kehittyä mekanismi, joka tulkitsee DNA:n ja muodostaa sen määrittämät proteiinit.

Tämä tarkastelu perustui kosmologiaan ja tähtitieteeseen.

Kirjoittajasta
Olen eläköitynyt insinööri. Opiskelin aikanaan Otaniemen Teknisen Fysiikan osastolla pääaineena systeemiteoria. En ole toiminut tieteen alueella vaan teollisuudessa, mutta olen ollut kiinnostunut hiukkasfysiikasta ja kosmologiasta, ja siksi olen seurannut alan kehitystä harrastuksenani. Hugh Ross nousi esiin sellaisena henkilönä, joka yhdisti uskon ja apologian tarkkaan tieteelliseen perusteluun eikä vain maallikoille ominaiseen ”minun mielestä näin on” -perusteluun – tieteellisesti huippupätevä apologeetti.

Kari Kovanen