Kutsu karulle lähetyskentälle Kenialainen Elias Kithinji on kotoisin vehreänvauraalta alueelta Kenianvuoren kupeesta. Hän on työskennellyt 17 vuotta karuissa aavikkomaisissa olosuhteissa paimentolaisheimojen perinteisellä asuinalueella. Kuoppainen tie on lähes samanlaista hiekkaa ja kivikkoa kuin maisema tien ympärilläkin. Maastoauto pääsee etenemään seurakuntakeskuksen pihaan etanan vauhdilla. Perillä on vastassa aurinkoisesti hymyilevä mies, ”pastori Elias” eli Elias Kithinji. Hän saapui Koillis-Keniaan Marsabitin maakunnan Log Logon alueelle 17 vuotta sitten. – Helluntaikirkko aloitti täällä lähetystyön, olin ja olen ensimmäinen lähetystyöntekijä, Kithinji kertoo. Seurakuntakeskuksessa on useita rakennuksia, vesipumppu, vesitankkeja – ja paljon puita. Kithinji näyttää kännykästään kuvaa alueesta vuodelta 2007. Kuvassa ei näy yhtään puuta, ainoastaan hiekkaista ja kivikkoista kuivaa maata, jossa kasvaa harvakseltaan piikikkäitä pensaita, joista eläimet pystyvät piikeistä huolimatta syömään ravintoa. – Ilman kastelua täällä ei kasva mitään ihmiselle syötäväksi kelpaavaa, Kithinji kertoo. Pastorin poika löysi uskon vasta aikuisena Elias Kitjinji syntyi kristittyyn perheeseen. Hänen isänsä oli helluntaikirkon pastori. – Kävin lapsena pyhäkoulua, mutta minulla oli kymmenen vuoden tauko, etten käynyt edes kirkossa. Löysin Kristuksen 27-vuotiaana. Kithinji opiskeli opettajaksi. Opettajan ammatin sijaan hän työskenteli liike-elämässä. – Kerran luin lehteä ja siitä nousi voimakkaasti sana ¨speak¨, puhu. Silloin tajusin, että olin saanut Jumalalta kutsumuksen lähetystyöhön. Kirkkomme oli avaamassa Marsabitiin lähetyskenttää. Tiesin, että tämä on minun paikkani. Kithinjillä oli mukanaan vaimo ja puolitoistavuotias tytär, kun hän saapui Log Logoon Ilbarokin kylään. Hän tiesi tulleensa haasteelliseen paikkaan. Haasteena kieli, ruoka ja liikkuminen Aluksi yksi isoimmista haasteista oli liikkuminen. Julkista liikennettä ei ollut. Ainoa keino päästä Log Logoon läheisestä kaupungista 200 kilometrin päästä oli matkustaa rekan kyydissä rekan lastin keskellä. Kirkolla ei ollut varaa autoon. – Rekka sattui olemaan olutlastissa. Keikuimme olutlaatikoiden keskellä ja lompakkoni putosi. Olin aivan varma, etten saa sitä koskaan takaisin, mutta lompakko löytyi. Jumala piti minusta ja meistä huolta alusta asti, Kithinji sanoo. Toinen iso haaste oli ruoka. Log Logon asukkaat olivat paimentolaisia, jotka söivät lihaa, maitoa ja verta. – Kasviksia ei saanut mistään, koska kukaan ei kasvattanut eikä syönyt niitä. Paimentolaisille kaikki vihreä maassa kasvava oli vain eläinten ruokaa, joka ei kuulunut ihmisille. Tässä oli myös yksi Kithinjin työn haaste. Hän on opettanut paimentolaisheimojen jäsenille kasvisten viljelyä. Opettaa on pitänyt myös se, miten kasviksia leikataan ja valmistetaan ruuaksi. – Lasten aliravitsemus on vähentynyt ja ihmisten terveydentila parantunut, kun he ovat oppineet syömään kasviksia. Muistan, miten alussa sain ruuaksi paikallisten luona vain suolaista ja rasvaista maissipuuroa, jota syötiin yhteisestä astiasta. Valtaosa alueen asukkaista oli täysin kouluttamattomia. Perheet olivat ja ovat edelleen isoja, lähes 10 hengen ruokakuntia. Aiemmin perheestä vain yksi lapsi lähetettiin kouluun, nyt noin puolet lapsista käy koulua. Alueen asukkaat kuuluvat samburu- tai rendille -heimoihin. – Samburun kieltä olen oppinut, mutta rendille on edelleen vaikeaa, Kithinji kertoo. Ensin kaivo, sitten kirkko Aurinko paahtaa kohtisuoraan ja kuumana. Kuivasta maasta nousee hiekkapölyä. Tuuli ei ole yhtä polttavan kuumaa kuin vaikkapa Saharan aavikolla, mutta varjo on kallisarvoista ja harvinaista herkkua. Ihmisillä on tapana tavata toisiaan puiden alla varjossa. Puun alla oli myös pastori Kithinjin ensimmäinen kirkko. – Tajusin heti, että ihmiset tarvitsevat kipeimmin vettä. Siksi kaivo piti rakentaa ennen kirkkoa, Kithinji sanoo. Porakaivo rakennettiin suomalaisen Fidan avustuksella. Siitä alueen asukkaat saavat ilmaiseksi talousvettä ja jonkin verran vettä riittää myös viljelysten kasteluun. Kithinji arvioi noin 2400 hengen kylän asukkaista noin 10 prosenttia olevan kristittyjä. Jumalanpalvelukseen osallistuu sunnuntaisin lapset mukaan lukien jopa 300 henkilöä. – Lähinnä naiset kääntyvät kristityksi. Miehet pitävät kiinni omista animistisista rituaaleistaan ja kokoontumisistaan, heitä on haasteellisempaa saada mukaan, mutta on hyvä, etteivät he vastusta naisten kääntymistä kristityksi, Kithinji sanoo. Hänen lähetysalueellaan riittää siis työtä. Kenian 56 miljoonasta asukkaasta 86 prosenttia on kristittyjä, valtaosa protestantteja. Katolilaisia on noin viidennes ja muslimeja 10 prosenttia. Perinteisten animististen heimouskontojen edustajia on valtakunnallisesti noin kaksi prosenttia väestöstä. Naisten koulutus tärkeää Yhtä aktiivisesti kuin Kithinji saarnaa kristinuskon sanomaa hän opettaa ja kouluttaa kylän naisia. – Kasvisten viljely, rahan käyttö, lukutaito, säästäminen ja pienlainat, Kithinji luettelee alueen naisille järjestämiään koulutuksia, joiden myötä monen naisen elämä on muuttunut paljon. Aiemmin paimentolaisheimojen naiset olivat täysin perheensä miesten varassa, heillä ei ollut omaa rahaa eikä omaa toimeentuloa. Kasvisten viljely tuo naisille paitsi tuloja ja kasvisten syöminen kaikille parempaa terveyttä, ja se auttaa myös sopeutumaan ilmastonmuutokseen. – Aiemmin kuivuuskausia oli noin yksi kymmenessä vuodessa. Sen heimot vielä kestivät. Nyt viime vuosina kuivuutta on jatkunut vuosia peräkkäin. Jopa 80 prosenttia karjasta on kuollut kuivuuteen. Kasvisten viljely tuo pientä helpotusta perheiden toimeentuloon. Paimentolaisheimojen mahdollisuudet vaikuttaa ilmastonmuutokseen ovat lähes olemattomat. – Heidän ainoa keinonsa säilyä hengissä on opetella uusia kulttuurisia tapoja toimeentuloon ja ravintoon. Kithinji suunnittelee jo seuraavaa lähetysaluettaan. Hän on lähdössä vielä haasteellisempiin oloihin, maaseudulle Etiopian ja Kenian rajalle. – Sitten tarvitsen auton, tähän asti olen pärjännyt mopolla. Päivi Arvonen