Tuomas Kidron syntyi uskovaan perheeseen, ja kristilliset arvot olivat vahvasti esillä jokapäiväisessä elämässä. Luterilaisen seurakunnan tilaisuuksissa Tuomas kävi joka toinen viikko ja osallistui myös pyhäkoulutoimintaan.

Espoolainen Tuomas Kidron kertoo uskon olleen läsnä seurakunnassa ja iltarukouksessa.

– Minulla oli sellainen lapsenkaltainen usko, että Jumala on olemassa. Muistan kokeneeni rauhaa sunnuntaihartauksissa, mutta jotenkin tuntui, että en kyennyt näkemään Jumalan todellisuutta. Uskon vahvasti, että Jumala varjeli ja oli läsnä koko lapsuuden, vaikken sitä itse ymmärtänytkään. Jos joku kysyi, olenko uskossa, vastasin olevani, Tuomas muistelee.

Hän kertoo, että näin jälkeenpäin ajateltuna jotenkin vain tuntui, että hänen ja Jumalan välissä oli näkymätön verho. Se vain oli, eikä ajatuskapasiteetti oikein edes käsittänyt tai pystynyt ymmärtämään, että voisi olla jotain enemmän.

Kipinää syttyy
Kun Tuomas oli 18-19 -vuotias, eräs tuttava vei hänet Turun Vapaaseurakunnan nuorteniltaan, joka kosketti syvällisesti. Siitä hän sai kipinän etsiä Espoosta vastaavanlaista vapaaseurakuntaa, joka löytyikin Leppävaarasta.

– Aloin käydä siellä järjestetyissä tilaisuuksissa. Oli vaan kova halu mennä niihin kokouksiin. Joku veti selvästi puoleensa – ja näin jälkeenpäin ajatellen se oli tietenkin Jumala, joka veti. Kävin kokouksissa vuoden verran, mutta mitään ihmeellistä ei tapahtunut.

Täytettyään 20 Tuomas lähti suorittamaan asevelvollisuuttaan, mutta sairastuttuaan vakavasti joutui keskeyttämään asepalveluksen ja palaamaan kotiin. Puolisen vuotta hän vietti pääasiassa sängyssä eikä tullut lähteneeksi mihinkään.

– Silloin sain isäni kaverilta T.L. Osbornen kirjan ”Sairaat paranevat”, jota aloin lukea. Oli lähes käsittämätöntä, miten ihmisiä oli parantunut Osbornen rukoiltua heidän puolestaan. Kirjassa oli Sanan paikkoja, kuten mm. ”usko ilman tekoja on kuollut” tai ”usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy”.

Siitä syttyi kipinä, ja Tuomas alkoi ottaa uskonaskelia. Hän alkoi kävellä sekä juosta, ja näin pikkuhiljaa alkoi saada elämäänsä takaisin. Tauti kuitenkin vaikutti vielä niin, että olo oli varsin heikko. Nyt kuitenkin tuntui, että oli jotain mihin pystyi tarttumaan, jotain joka vei eteenpäin.

Radikaalia kasvua
– Hyvä ystäväni Pete vei minut Helsingin Saalem-seurakuntaan. Siellä oli pienryhmä, jossa puolestani rukoiltiin. Silloin koin ensimmäisen kerran, kuinka Jumalan voima meni lävitseni ja tuntui, että se oli viimeinen niitti sairaudelleni. Se synnytti minussa halun käydä Saalemin nuortenilloissa ja myöhemmin myös muissa vapaiden suuntien kokouksissa.

Noihin aikoihin Tuomas kuuli uskonkasteesta ja totesi kuten Jeesuksenkin aikaan, että ensin uskottiin ja sen jälkeen kastettiin.

– Tunsin, että minuun oli syttynyt usko siihen, että Jumala on olemassa, ja minä haluan seurata Jeesusta. Niinpä kävin kasteella, jonka jälkeen uskoni ja hengellinen kasvuni lähti radikaalisti kasvamaan. Kai sitä voisi sanoa, että hengelliset silmät avautuivat. "Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti" – 1 Kor 2:14. Noihin aikoihin koin, että sain ensimmäiset armolahjat.

Tuomas rupesi palvelemaan seurakunnassa aktiivisesti, puhumaan ja juontamaan nuorteniltoja, toimimaan rukouspalvelussa jne.

– Tuntui, että Pyhä Henki opetti minulle enemmän armolahjoista ja miten ne toimivat.

Tuomas kertoo, että hänellä oli silloin lapsenkaltainen usko eli aina kun koki, että tuli sopiva tilanne, hän jakoi uskostaan tai rukoili jonkun puolesta. Hän sai myös monesti nähdä, kuinka Jumala teki ihmeitä.

Jumalan äänen kuuleminen
Jossain vaiheessa, kun Jumala opetti Tuomakselle armolahjoista, mukaan tuli myös profetaalisuus ja Jumalan äänen kuuleminen. Moni saattaa ajatella, että se on sellainen aihealue, joka on vain harvoille ja valituille, mutta oikeasti se on Jumalan lupaus jokaiselle uskovalle, että ”minun lampaani kuulevat minun ääneni”.

Tuomas kannustaa ja huomauttaa: – Joskus Jumala puhuu todella selkeästi, mutta me saatamme epäillä, että kyseessä ovat omat ajatuksemme. Monelle Jumala puhuu Raamatun eli sanansa kautta, on toki myös monia muita tapoja. Kysy muilta, miten he kuulevat Pyhän Hengen äänen. Eli rohkeasti vain opettelemaan Jumalan äänen kuulemista.

Löydä oma paikkasi
Tuomas näkee, että seurakuntayhteys sekä yhteys muihin uskoviin on ns. “elinehto”. Juuri uskoon tulleen ympärillä on äärimmäisen tärkeää olla muita uskovia ihmisiä. On hyvä, kun seurakunnassa on erilaista toimintaa ja mukana oman ikäistä porukkaa, joilla on samanlaisia kysymyksiä mielessään.

– Olen todella kiitollinen, että ympärilläni oli sellaisia ihmisiä, jotka elivät sitä uskoa todeksi ja olivat aktiivisia Jumalan kutsun täyttämiselle.

Tärkeää olisi, että jokainen löytäisi sen oman paikkansa, jossa pääsee vaikuttamaan ja elämään uskoaan todeksi. Monesti elämme uskoa todeksi vain seurakunnassa. Se on hyvä, mutta Tuomas ei usko, että se on tarkoitettu ainoastaan sinne. Jeesus toimi julkisilla paikoilla; ihmeet ja merkit seurasivat häntä. Sama on myös meille! (Markus 16:17-18)
Jeesushan sanoi, että menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni. Tapahtui se sitten missä tahansa, sillä ei ole väliä.
– Jeesus haluaa näkyä, ehkä siksi siisteimmät ihmeet, jotka olen nähnyt, ovat tapahtuneet juuri julkisilla paikoilla, siellä missä ihmisiä on. Hän haluaa tulla nähdyksi meidän kauttamme, jotta muut voivat tulla myös osalliseksi siitä mitä meillä on.

Sakkokierroksille
– Ihmisille, jotka ovat olleet pitkään uskossa – kuten minä – voi tulla ajanjaksoja, kun tuntuu, että mikään ei mene eteenpäin tai asiat rullaavat samoissa teemoissa. Taustalla saattaa olla tekijöitä, jotka vaikuttavat meihin tietämättämme. Siellä voi olla anteeksiantamattomuutta, kovettumista ja katkeruutta, varsinkin kun asiat eivät menneet niin kuin niiden olisi pitänyt mennä. Voi myös olla, että Jumala on jo puhunut jostain, mutta emme ole ojentautuneet sen mukaan ja ottaneet esimerkiksi uskon hyppyä.

Tuomaksen kertoman mukaan jossain vaiheessa tuntui, että elävä usko alkoi jäädä taka-alalle. Vaikka tietty rukous ja Sanan luku säilyivät, elävä usko arkipäiväistyi.

– Silloin piti pysähtyä ja arvioida uudelleen, mitä Jumala haluaa minun tekevän nyt, ja missä sydämeni on nyt suhteessa Häneen. Jokaisen olisi syytä tarkistaa oma jumalasuhteensa aika ajoin, missä oma suhde Jumalaan on ollut kahden viimeisen vuoden aikana – tai vaikka vuoden aikana, Tuomas kannustaa.

– Uskon, että monilla, jotka ovat olleet pitkään uskossa, on saattanut muodostua elämän varrella sellaista omaa teologiaa. Eli kun Jumalan Sana sanoo jotakin, ihmiset laittavat siihen perään ”mutta, kun mulle on käynyt näin”. Nämä omat selitykset tahtovat mennä Jumalan Sanan edelle, emmekä enää ojentaudu sen mukaan, mitä Sana sanoo. Tämä saattaa johtaa elämässämme kompromisseihin sekä siihen, että vaellamme tunteiden ja tilanteiden mukaan.

Hän on kokenut vahvasti, että oli alkanut unohtaa joitain Raamatun totuuksia ja näin antanut valheille tilaa elämässään.

– Silloin pitää palata Sanan ääreen ja tarkistaa, mitä siellä oikeasti sanotaan, ja lähdetään toimimaan sen mukaan, olivatpa ne aikaisemmat tai nykyiset olosuhteet mitä tahansa. Se on hyvä tapa saada muutosta aikaan elämässämme.

Paljon on kirjoitettu kirjoja siitä, miksi jotain ei tapahdu, vaikka Sana niin sanoo. Tuomas väittääkin, että uskovat kävelisivät uskon voimassa, jos he oikeasti uskoisivat sen, mitä Sanassa sanotaan. Julistaisivat totuutta omaan elämäänsä, eivätkä kuolemaa. Mielen uudistamisessa pitää olla kärsivällinen, koska se vie aikaa.

– Eli laitetaan Raamatun Sana ensimmäiseksi ja vasta sitten omat mielipiteet ja ajatukset. Ei laiteta kokemuksia Raamatun Sanan edelle. Toki voit, ja todeta myöhemmin, miksi asiat ovat edelleen samoin. Kyllä meidän teot näyttävät sen, mihin uskomme, nimimerkillä kokemusta on niin hyvässä kuin huonossa.

Hän myöntää itse sortuneensa tähän monta kertaa ja saaneensa huomata, että omat tunteet ja fiilikset voivat olla todella harhaanvieviä. Useasti on saanut tehdä sakkokierroksen, kun huomaa olleensa väärässä.

Siksi onkin hyvä käydä seurakunnan tilaisuuksissa ja kuunnella saarnoja. On myös hyvä, että ympärillä on palavia uskovia, jotka näkevät ns. kuolleita kulmia.

– Siksi myös Jeesus puhuu lapsenkaltaisuudesta. Olemme Jumalan lapsia ja teemme jokainen joskus virheitä, mutta Taivaan Isä hyvänä kasvattajana aina nostaa meidät uudestaan ja ohjaa oikeaan suuntaan, mikäli otamme sen vastaan, Tuomas muistuttaa.

Koskaan ei ole liian myöhäistä
Kun asioista tulee arkea, ja elämä vaan tapahtuu. Saatamme joskus herätä siihen, että elämä on mennyt joitain vuosia eteenpäin, ja se vanha palo alkaa sammua. Missä on se ensirakkaus, jota koki Jumalaa kohtaan joitain vuosia sitten (Ilm. 2:4).

Käymme elämässämme läpi erilaisia prosesseja, jotka ovat välttämättömiä, että pääsemme kehittymään ja etenemään uskossamme. Jumala on luvannut viedä meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. Joskus pyörimme samassa paikassa, koska emme ole valmiita käymään jotain aihealuetta läpi, joskus emme vain näe, mikä meitä jarruttaa, siksi tarvitsemme muita.

– Vaikka olisi mennyt 10, 20, 30 vuotta, koskaan ei ole liian myöhäistä uudistua uskossamme ja suunnata katse Jeesukseen ja startata se ensirakkaus uudelleen.

Jaakobin kirjeessä luvussa 4 jakeessa 6 kerrotaan, että ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon” se puhuttelee paljon. Se on monen meidän kompastuskivi ja este hengelliselle kasvulle. Sitä on monen tasoista. Jos tuntuu, että on jotenkin ihan jumissa oman uskonsa suhteen, rukoile rehellinen rukous: “Pyhä henki, auta minua avaamaan matkan varrella tulleet solmut, näytä jos minulla on anteeksi antamattomuutta”, tai mitä koet että sanoman pitää. Tämän jälkeen kannattaa hakeutua muiden uskovien keskuuteen, käydä hengellisissä tapahtumissa ja seurakunnassa, lukea sanaa, mitä vain joka aktivoi. Jumala on uskollinen, Tuomas hymyilee ja hymähtää.

– Mutta hei, jos et vielä tunne Jeesusta, tai koko uskon juttu tuntuu kaukaiselta, anna Hänelle mahdollisuus näyttää se. Sano ääneen omin sanoin, esim: “Näytä Jeesus mulle kuka olet. Avaa mun silmät näkemään ja auta mua tunnistamaan, kun näytät jotain.” Yksinkertaista. Jännittävää.

Kimmo Janas