Istun pienen Campanile-hotellin aamiaispöydässä Normandiassa Bayexin kaupungissa. Viereisten pöytien puhujien kielisekamelskasta erottuu brittiaksentti ja leveä Teksasin murre. Yhdellä vantterista harmaahiuksisista ja eläkeikäisistä miehistä on päällään T-paita, johon on printattu jonkin merijalkaväen yksikön tunnus. Tuskin erehdyn pahasti, jos arvaan, että täällä ovat monen brittiläisen tai amerikkalaisen matkailijan vanhemmat tai isovanhemmat taistelleet.

Olemme Normandian rannikolla Luoteis-Ranskassa, kaikkien aikojen suurimman maihinnousun näyttämöllä.

Suomalaisille omatoimimatkailijoille Normandia ei ole kaikkein yleisin kohde osin siitä syystä, että sinne ei pääse lentämään suoraan. Itsekin lensimme ensin Pariisiin ja vuokrasimme sieltä auton ja suuntasimme kohti Normandiaa. Ajomatkaa oli edessä noin 300 kilometriä eli nelisen tuntia.

Hotellikaupunkimme Bayex sijaitsi parinkymmenen kilometrin päässä Omaha Beachistä, mutta kuitenkin brittiläisjoukkojen Gold-maihinnousualueen kohdalla.

Saavumme vuokra-autollamme Bayexiin vasta illan tummuessa, mutta maihinnousuhistoriaan törmäämme saman tien, kun osumme Bayexissa sijaitsevan Normandian taistelujen museon pihaan. Museo on jo kiinni, mutta Sherman-panssarivaunuja pääsemme ihmettelemään.

Bayexin kaupunki itsessään on kokemisen arvoinen, sen saamme huomata. Pommituksilta kuin ihmeen kaupalla säästyneessä kaupungissa pääsee aistimaan idyllisten pikkukujien tunnelmaa. Kaupungin mahtava katedraali on sekin pysäyttävä näky.

Muista pysäköinti ja aamiainen
Olemme valinneet Bayexista vanhan kaupungin ulkopuolella sijaitsevan hotellin, joka lupaa ilmaisen pysäköinnin ja buffet-tyyppisen aamiaisen. Ranskalaiskaupungeissa parkkipaikkoja on yleensä niukasti ja kunnollinen aamiainen on ranskalaisissa pikkuhotelleissa harvinainen, eikä meillä olisi ollut aikaa metsästää irtoaamiaisia.

Valintamme on osunut kohdalleen. Hotelli Campanile on hieman vaatimaton ulospäin, mutta pysäköintitilaa on runsaasti ja aamiainen on amerikkalaistyylisen tukeva. Ei vihanneksia juurikaan, mutta munakasta, pannukakkua, leikkeitä ja muuta vatsan täyttävää.

Normandian alueella sataa keväisin runsaasti ja niin satoi meidänkin vierailumme aikaan toukokuun alussa. Sateenpitävät varusteet olivat omiaan, mutta sade tavallaan sopii Omaha Beachin historiaan, joka oli paitsi voitokas, mutta vaati tuhansia ja tuhansia uhreja.

Hyökkäys Omaha Beachille
Matkaohjelmamme ensimmäisenä kohteena on Normandian maihinnousun tunnetuin ranta eli Omaha Beach, jossa käytiin maihinnousun verisimmät taistelut.

Normandian maihinnousuhan jakautui joukko-osastojen kannalta viiteen lohkoon. Pohjoisimpana Brittien johtama Sword, kanadalaisjoukkojen Juno, Brittien Gold ja toiseksi eteläisimpänä USA:n joukkojen kohde Omahan Beach ja viimeisimpänä Utah-lohko.

Tie Omaha Beachiin mutkittelee ranskalaisten maalaiskylien läpi ja lopulta eteemme avautuu sateinen ja tuulinen hiekkaranta, mutta sitä ennen pieni aukio, johon on sijoitettu sotilaiden muistoa kunnioittava jykevä kivipaasi.

Sukellamme autosta sateeseen ja suuntaamme hiekalle. Hiekalla pysähdymme jykevien veistossiipien eteen. Infotaulu kertoo, että kyseessä ranskalaisen kuvanveistäjän Anilore Banonin yli yhdeksän metriä korkea Les Braves -veistos, jolla kunnioitetaan maihinnousun sotilaita.

Hiekalle on jätetty massiivisia massiivisia panssariesteitä. Kahmaise panssariesteiden vierestä kouraasi ripaus märkää rantahiekkaa, niin pääset lähemmäksi maihinnousun tunnelmia.

Rannan tuntumassa on myös Omaha Beachin muistojen -museo, jonne suunnistamme sadetta pakoon.

Hämmästyn museon autenttisuuden tunnelmaa tarjoavaa tunnelmaa, jota äänimaailmalla tehostetaan. Ehdottomasti käymisen arvoinen. Kompaktin kokoisen museon sisäänpääsy maksoi toukokuussa 8 euroa. Tuoreet seppeleet
Päätämme jatkaa saman tien yhdelle kuvatuimmista kohteista: amerikkalaisten sotilaiden hautausmaa Colleville-sur-Meriin. Alue sijaitsee rannikolla jonkin matkan päässä Omaha Beachista, Overlord -maihinnousumuseon lähettyvillä.

Matkalla nälkä yllättää, ja pysähdymme Omaha Beachille johtavan tie varrella pieneen La Cremaillere ravintolaan. Tämä suosittu pieni ravintola tarjoaa niin sanotun päivän lautasen - yksinkertainen lounasannos perunaa ja lihaa - 18 eurolla, Buffet-lounaita Ranskasta on turha etsiä.

Annos on maukas ja onneksemme osumme kohdalle juuri ennen kuin ravintolaan alkaa virrata ensin paikallisia ja sitten turisteja bussi toisensa jälkeen.

Hautausmaalla tulijan pysäyttää ensin pyökkien reunustama kuja, jonka päässä USA:n lippu liehuu puolitangossa päivästä toiseen.

Lipun alta avautuu lähes loputtomalta näyttävä valkoisten ristien meri. Niitä tuntuu jatkuvan loputtomiin. Jokaisen ristin päivämäärät ja nimi kertovat omaa karua tarinaansa.

Joissakin risteissä päivämääränä oli 6. kesäkuuta 1944. Tiedän, että jo ensimmäisen maihinnousupäivän aikana tuhansia amerikkalaisia sotilaita kuoli saksalaisten tulituksessa.

Joidenkin ristien juurella on tuoreita seppeleitä. Maihinnoususankareiden jälkeläiset muistavat isiään, varmaan joku aamulla näkemistäni harmaapäistäkin on täällä vieraillut.

Museot kertovat
Omaha Beach ja USA:n sotilaiden hautausmaa ja myös Brittien hautausmaa ovat Normandian maihinnousualueen tunnetuimpia kohteita, mutta silti ne edustavat vain pientä otosta alueen sotahistoriasta.

Parhaimman käsityksen maihinnoususta saa lukemattomissa maihinnousumuseoissa, joista pari on jo tässä mainittu.

Museoihin on koottu niin liittoutuneiden kuin Saksan armeijankin sotakalustoa ja kokoelmia täydentävät autenttiset maihinnoususta kuvatut filmit.

Kalustosta on esillä muun muassa täysi valikoima aikansa panssarivaunuja, niin saksalaisia Pantzereita kuin liittoutuneiden Sherman-vaunujakin. On myös sotilasjohdon limousineja ja kenttäväen jeeppejä ja miinanraivauskalustoa ja tietysti tykkejä, haupitseja, kranaatinheittimiä...

Ajopelien vierustoilla päivystävät autenttisiin asuihin puetut hahmot, sotilaat ja upseerit. Taustalla kumisee tykkien jyly ja telaketjujen ratina.

Komentobunkkerin ”Himmler”
Vuokra-autolla liikkuva pääsee kätevästi Bayexista ja rannikkokaistaleilta myös kaukaisempiin kohteisiin.

Ehdottomasti käymisen arvoinen kohde on Atlantin vallin bunkkerimuseo Quistrehamissa Caenin kaupungin alapuolella rannikolla.

Korkea tornimainen saksalaisjoukkojen bunkkeri on entisöity täsmälleen samanlaiseksi kuin se sodan aikana.

Museossa pääsee tutustumaan niin generaattorihuoneeseen, lääkintäkeskukseen, ammusvarastoihin kuin konekivääripesäkkeeseenkin. Kerroksista löytyy myös viestintäkeskus, josta johtaa Himmler-laseilla varustettu upseeri.

Kapeaa tunnelia ja metallisportaita kapuamalla pääsee bunkkerin katolle, josta avautuu näkymä rannikolle, jota bunkkeri suojasi aikoinaan.

Bunkkerimeri niityllä
Omanlaisensa kokemus syntyy, kun pysäytämme auton Caen ja Bayexin välille Lonques-Sur-Merin rannikolle saksalaisten bunkkerialueelle. Tällä alueella saa parhaan käsityksen saksalaisen massiivisesta bunkkeripuolustuksesta.

Vehreän kumpuilevan rannikkoalueen keskeltä kohoaa betonisia bunkkereiden kattoja ja joistakin töröttää myös tykin piippu.

Bunkkereiden sisuksiin pääsemme myös sisälle ja tykin takana seistessä voi kuvitella, miltä maisema näytti, kun taivas oli täynnä liittoutuneiden pommikoneita.

Aivan rantatöyrään tuntumassa on vielä konekivääripesäkkeitä, joiden matalista ikkuna-aukoista tulitettiin hyökkääjää.

Vietämme Normandiassa kolme päivää, mutta todelliset sotahistorian harrastajat saisivat helposti kulumaan viikkoja alueella. Jos kuitenkin päädyt muutaman päivän vierailuun, niin kohteet kannattaa miettiä jo etukäteen sopivaan järjestykseen liikkumisen kannalta.

Kuinka paljon käyttää aikaa museoissa, sen jokainen päättää itse. Me kiersimme museoita kaikessa rauhassa, mutta emme jääneet niihin asumaan. Seuraava kohde poltteli usein jo mielessä.

Normandia on kuitenkin ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Se pistää miettimään ylipäätään sodan mielekkyyttä. Vaikka Normandian kohdalla puhutaan siitä, että hyvä voitti pahan, niin oli toisaalta masentavaa huomata, miten ihmiskunta voikin panostaa parhaan osaamisensa nimenomaan kykyihin tappaa muita ihmisiä.

Pentti J. Rönkkö