| |
|
| Countryman – Jumalan työkalu |
 Joseph Kabochi, 40, on omistanut elämänsä huumekoukussa olevien syrjäytyneiden auttamiseen. Hän eli vuosia Nairobin slummien kaduilla ja vankiloissa. Rikollisesta huumeidenkäyttäjästä tuli helluntaiseurakun-nan pastori.
Helmikuussa ystävänpäivänä, joka muualla maailmassa tunnetaan rakkauden ja rakastavaisten päivänä, ”Valentine’s day”, Joseph Kabochi menee bordelliin mukanaan kymmeniä lahjakasseja. Lahjakassista löytyy ainakin suklaata ja punainen ruusu sekä rakkauskirje, jossa kerrotaan Jeesuksen rakkaudesta. Lisäksi lahjakassin saajat saavat kutsun kirkkoon.
– Iso osa seksityöntekijöistä on huume- ja päihderiippuvaisia. Valtaosalla kotina on vain katu. Heitä ei arvosta, saati kunnioita kukaan, ei edes bordellin asiakkaat, Kabochi kertoo.
Monet hänen saarnaajakollegansa antavat ihmisille rahaa saadakseen nämä kirkkoon.
– Minä annan kunnioitusta ja rakkautta. Olen elänyt kadulla, ollut riippuvainen päihteistä. Näen heissä aiemman itseni. Olen todiste siitä, että karmeimmassakin tilanteessa on aina toivoa, Kabochi sanoo.
Karua arkea Nairobin kaduilla
Kabochin tarinan tuntevat Keniassa monet. Hän on kertonut elämästään useissa TV- ja radiohaastatteluissa ja lehtijutuissa.
– Lapsuuteni oli ihan tavallinen ja hyvä. Kävin pyhäkoulua ja tykkäsin käydä koulua. Kaikki muuttui, kun yksinhuoltajaäitini kuoli, kun olin 11-vuotias, Kabochi kertoo.
Hän oletti saavansa kodin ja apua äidin sukulaisilta. Isään tai isän puolen sukuun ei yhteyttä ollut.
– Suku kielsi minut. Olin täysin avuton ja turvaton. Sain apua koulumaksuihin ja vuokraan vierailta sponsoreilta.
Rahaa oli helpointa ansaita taskuvarkauksilla, tupakka auttoi pitämään nälän loitolla ja helpotti ahdistusta.
– Menetin vuokrahuoneeni, koska en kyennyt maksamaan vuokraa. Koulusta olin yhä enemmän poissa. Lopulta ajauduin asumaan kadulle ja rahoittamaan huumeidenkäyttöäni yhä kovemmilla rikoksilla, Kabochi kertoo.
Kymmenen vuoden ajan hän oli kadulla ja välillä vankilassa.
– Halusin vankilaan, koska en kestänyt elämää kadulla, mutta vankilassa aloin miettiä itsemurhaa, koska en kestänyt ajatusta elää jatkuvassa tuskassa. Minusta ei kuitenkaan ollut tekemään itsemurhaa.
Huumevieroitukseen ja raamattukouluun
Kabochi tapasi vanhan tuttavansa, joka kertoi rakenteilla olevasta katulapsikeskuksesta. Rakennustyömaalle tarvittiin työmiehiä, ja Kabochi päätti yrittää tehdä jotain rehellistä toimeentulonsa eteen.
– Kaikki pitivät minua täysin toivottomana tapauksena, paitsi yksi mies. Hän oli keskusta rakentavan suomalaisen kansalaisjärjestö Fidan työntekijä Sami Konttinen. Hän oli ensimmäinen kohtaamani ihminen, joka uskoi minuun.
Kohtaaminen muodostui Kabochin elämän käännekohdaksi.
– Annoin elämäni Jeesukselle joulukuussa 2010. Pääsin huumevieroitukseen ja myöhemmin Raamattukouluun. Minusta tuli helluntaikirkon pastori.
Pastorin työ on Kabochille vapaaehtoistyötä. Palkkatyö hänellä on samassa kristillisessä Teen Challenge-järjestössä, jonka kautta hän pääsi irti riippuvuuksistaan.
Turvakoti naisille
Kabochi kokee, ettei Teen Challenge-ohjelma vastaa kovia kokeneiden kadulla elävien huumeriippuvaisten naisten ja prostituoitujen tarpeisiin parhaalla mahdollisella tavalla. Hän onkin perustanut oman turvakodin, jossa on tilaa 18 naiselle. Kodissa asuu tällä hetkellä vain kolme naista.
– Tarvitsen rahoitusapua turvakodin toiminnalle. Haaveilen, että voisin vuokrata oman tilan. Nyt turvakoti toimii helluntaikirkon tiloissa. Emme maksa vuokraa, mutta maksamme monia muita maksuja kuten sähkön, veden ja vartioinnin.
Turvakodin naiset ovat eläneet kadulla pitkään, monilla on lapsia. Naiset saavat asua turvakodissa niin kauan kunnes löytävät uuden suunnan ja pohjan elämälleen.
– Alussa en saarnaa tai opeta mitään, ainoastaan kuuntelen. Näille naisille kuulluksi tuleminen ja kunnioitus on uutta.
Kabochi haluaa turvakodissa tavoittaa Jumalan rakkauden käytännön tasolla.
– Kun yritin irti katu- ja huume-elämästä tapasin kristittyjä, jotka eivät olleet hyviä ihmisiä. Rakastin Jeesusta, mutta vihasin kristinuskoa. Nämä ihmiset sanoivat minulle, että joudun helvettiin. He eivät tajunneet, että elin jo helvetissä.
Jumalan rakkaus muuttaa kaiken
Kabochin työtoverina turvakodissa on hänen vaimonsa Angela Mumbi. Hän oli alun perin turvakodin asukas.
– Jumala järjesti Angelan tänne. Katselin häntä pitkään ja mietin, onko Jumala tarkoittanut hänet minulle. Olin elänyt koko elämäni yksin. Mietin, ettei kukaan nainen hyväksyisi sitä, että olen työkseni tekemisissä prostituoitujen kanssa.
Angelaa Kabochi kuvailee täydelliseksi työpariksi, Jumalan lahjaksi ja suureksi rakkaudeksi. Pariskunta on ollut naimisissa reilun vuoden. Toiveissa on yhteinen lapsi tai lapsia.
Kabochi puhuu paljon rakkaudesta ja kiitollisuudesta.
– Jumalan rakkaus muuttaa kaiken. Jumala tekee ihmeitä, minun elämäni on suuri ihme. Olen kiitollinen Jumalalle menneisyydestäni kadulla, koska sen vuoksi voin nyt auttaa samanlaisessa toivottomassa tilanteessa olevia.
Kiitollisuus
Kabochin elämäntarinaa kuunnellessa ei ensimmäisenä tule mieleen, että miehen päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus. Kiitollisuus nykytilanteesta, mutta myös kaikesta tapahtuneesta.
– Jeesus neuvoi meitä kiittämään kaikesta. Hän tiesi, että kiitollisuus on lääke, joka parantaa mielemme. Kiitän aina pienestäkin ruokamäärästä; monilla ei ole sitäkään ja muistan ajan, jolloin minullakaan ei ollut.
Kabochi on opiskellut teologian lisäksi myös neuropsykologiaa.
– Nykyaika nojaa tieteeseen, ja tiede auttaa ymmärtämään ihmismielen prosesseja. Mutta kaikki on Raamatussa; meditaatio, kiitollisuus, sympatia, anteeksianto.
Hän neuvoo keskittymään menneisyyden sijaan nykyisyyteen ja tulevaan.
– Menneisyyttä voi käyttää hyväksi, mutta jos et ole vapautunut menneisyydestäsi, olet ikuisesti sen vanki. Jumala toimii mitä erikoisimmilla tavoilla. Olen kiitollinen, että saan olla Jumalan työkalu.
Päivi Arvonen
|
|
|
|
|
|
