Uzi Varon on israelilainen valokuvaaja, joka asuu ja työskentelee nykyisin Helsingissä. Syy hänen Suomeen tuloonsa on varsin tuttu – Rakkaus.

Uzi Varon tapasi Merjan kesällä 1977 olleessaan suorittamassa asepalvelustaan. Ihastus oli sen verran sykähdyttävä, että Merja palasi Israeliin seuraavana vuonna, ja niin kuin sanonta kuuluu: ”loppu onkin sitten historiaa”.

Nuoret kiertelivät Eurooppaa liftaten ennen kuin asettuivat asumaan Netanyaan.

Vuonna 1979 he tulivat Suomeen Merjan opiskeluiden takia.

1984 oli vuorossa paluu Israeliin, jonne Uzi matkasi rahtilaivalla Merjan lentäessä vuoden ikäisen esikoispojan ja koiran kanssa.

Elettiin Libanonin sodan aikaa inflaation huidellessa yli 400 prosentissa.

Uzi aloitti valokuvauksen opiskelut, johon kului 6,5 vuotta, koska perheeseen oli tullut kaksi lasta lisää ja opiskeluun tarjoutui mahdollisuus vain iltaisin. Lisäksi aikaa veivät vuosittaiset 1-2 kuukauden kertausharjoitukset.

– Ne olivat kovia, mutta myös hauskoja vuosia, Uzi Varon muistelee

Tiivistä perheyhteyttä
Vuoden 1990 kesän alussa perhe muutti Suomeen – keskelle lamaa. Työt olivat kiven takana, muta perhe sinnitteli, kunnes Uzi perusti israelilaisen kolleegansa kanssa yhteisen valokuvausstudion Helsingin Vallilaan.

Vuokrastudio sijaitsee vanhan teollisuus-Vallilan korkeimmalla paikalla lähellä Helsingin ydintä.

325 neliön studio on suunniteltu isännöimään jopa 3 valokuvasessiosarjaa samanaikaisesti tai toimimaan tilaisuutena mille tahansa enintään 50 hengen tilaisuudelle.

– Studiomme on siunattu upealla luonnonvalolla, Uzi lisää.

Varonin perheeseen kuuluu tänä päivänä kolme lasta ja seitsemän lastenlasta, joiden kanssa pidetään tiivistä yhteyttä ja kokoonnutaan kerran viikossa yhteiselle aterialle. Merja ja Uzi muuttivat tammikuussa keskustan asunnostaan isompaan asuntoon Vuosaareen, että perhekokoontumisille olisi enemmän tilaa.

Valon ja varjon leikittelyä
Toukokuussa Helsingissä Johanneksen kirkon kryptassa esillä ollut Uzi Varonin valokuvanäyttely ”Heroines” on monen vuoden työn tulos. Valokuvan keinoin luotua valon ja varjon leikittelyä ja teemoja pyhästä taiteesta, legendoista ja renessanssitaiteesta.

Tämän kokoelman teokset ovat pitkän tutkimuksen tulosta vanhojen mestarien renessanssin ja barokkimaalausten taiteesta sekä vanhan flaamilaisen asetelmaperinteen teoksista.

Uzi painottaa, että tavoitteena ei ole jäljitellä kuuluisia mestariteoksia, vaan pikemminkin yrittää vangita kaikkien aikojen parhaimman visuaalisen taiteen taikuutta ja henkeä.

Näissä teoksissa uusi kohtaa vanhan, barokkitaide kohtaa digitaalisen valokuvauksen. Tuloksena on uusi esteettinen lähestymistapa yhteiseen kulttuuriperintöömme.

Heroines-sarja on rakennettu legendaaristen naishahmojen ympärille. Klassisen taiteen tapaan teoksissa projisoidaan tuttuja kreikkalaisen, roomalaisen ja suomalaisen mytologian teemoja sekä kohtauksia Raamatusta.

5,5 vuoden urakka
Uzi Varon kertoo lukeneensa A.B. Yehoshuan kirjaa “Spanish Charity”, jossa tämä käsittelee vanhaa roomalaista mytologiaa, Roman Charity. Kirja innosti Uzia tutkimaan mytologiaa ja siihen liittyvää kuvataidetta. Samoihin aikoihin hän joutui muiden töidensä takia tutkimaan uusia valaistusratkaisuja, ja useiden kokeiden jälkeen löytyikin uusi tapa valaista kohdetta. Samalla hän huomasi, kuinka kuvattavat kohteet saivat flaamilaisen kuvataiteen kaltaista ilmettä.

– Seuraavaksi aloin kuvata muotokuvia samalla valaistustekniikalla, ja kaikki onnistuivat loistavasti, Uzi Varon muistelee.

Näin alkoi Heroines-sarja vähitellen rakentua.

– Projekti alkoi siis teknisten ratkaisujen luomisella ja eteni etsimällä kuhunkin teemaan oikeat mallit poseeraamaan kuviin. Mallit eivät ole ammattilaisia, vaan tavallisia Suomessa asuvia ihmisiä, joita lähestyin heidän jokapäiväisissä askareissaan, kadulla tai vaikkapa facebookissa, Uzi selvittää.

Ensimmäiset kuvaukset tehtiin viikkoa ennen juhannusta vuonna 2016.

– Kun näin ensimmäiset valmiit kuvat, ymmärsin, että tämä pitää viedä näytteille. Kesän mietiskelin ja syksyllä konsepti oli valmis.

Raamatun hahmoilla oli helppo lähteä liikkeelle, koska niitä löytyy eniten renessanssin kuvataiteesta. Myöhemmin katse kääntyi myös Kalevalaan ja Kreikan mytologiaan.

– Sopivia hahmojahan löytyisi pitkä lista, mutta ajattelin, että 5,5 vuotta riittää, ja nyt järjestetään näyttely. Katsotaan myöhemmin, josko jatkan sarjaa uusilla kuvilla, Uzi Varon pohdiskelee.

Viimeisin, vuonna 2021 valmistunut työ on omistettu lahjakkaalle naismaalari Elisabetta Siranille, joka perusti taidekoulun naisille 1620-luvulla. Hän kuoli 27-vuotiaana – huhujen mukaan kotiapulaisensa myrkyttämänä. Kaikki kuvan mallit ovat Keravalta Artistiasu Oy:stä, joka on vastannut myös kaikkien kuvausten vaatetuksesta.

Kimmo Janas