 Vatikaani on katolisen maailman ydin, ja sitä voi todistaa jokaisena keskiviikkoaamuna, kun paavi saapuu Pietarinkirkon portaille siunaamaan ja vastaanottamaan seurakuntalaisiaan.
Pietarin kirkon portaiden juuren rakennettu istumakatsomo täyttyy jo pari tuntia ennen kuin paavi edes ilmestyy paikalle. Itse asiassa koko valtava ympyrän muotoinen piha-alue, Berninin 1600-luvulla suunnittelema Pietarinaukio, on aidattu ja alueelle pääsee vain turvatarkastusten läpi. Paavia lähimpänä olevalle istumakatsomolle on enää pyrkiä, jos sattuu paikalle samaan aikaan kuin paavi, kuten me teimme.
Ennätän kuitenkin näkemään aukiota ympäröivien pylväiden välistä, kuinka vuonna 2013 virkaansa astunut Paavi Franciscus saapuu valkoisen avokattoisen maastoauton takaosassa kirkon portaille.
Siitä alkaa yli kolmituntinen sessio, jota heijastetaan piha-alueen valtavien näyttöjen kautta myös kauempina seisoville. Edessäni yhtenäisiin kouluasuihin pukeutuneet lapset huutavat rytmikkäästi ”papa, papa” huutoaan.
Paavin puhe jytisee kauiuttimien kautta myös kaukana seisovien korviin. Paavi puhuu italiaa, mutta jälkeenpäin luen Vatikaanin uutiskirjeestä, että paavin puheen aiheena oli lujuuden hyveestä, joista toisella taistellaan sisäisiä vihollisia vastaan ja toisella ulkoisia koettelemuksia vastaan.
Puheiden jälkeen paavi alkaa vastaanottaa vieraitaan. Ensimmäisinä jonossa kulkevat punahattuiset kardinaalit ja kirkon muu ylin johto ja siitä sitten eri tasoiset lähetystöt saapuvat tasaisena virtana paavia tervehtimään.
Suomalaisen ei-katolisen kristityn silmiin paavin vastaanotto näyttää vieraalta. Paavin merkitystä katolilaisuudelle on vaikea ymmärtää muuten kuin sen kautta, että katolilaiset todella ajattelevat, että paavit ovat Pietarin työn jatkajia kristillisessä kirkossa. Ei-katolisen silmissä paavin saama huomio muistuttaa megatähtien saamaa palvontaa.
Keskiviikkoaamu Vatikaanin aukiolla on joka tapauksessa käymisen arvoinen, jos haluaa nähdä tämän tunnetun hahmon niin sanotusti livenä.
Hämmästyttävät
museot
Keskiviikkoaamu saattaisi toisaalta olla erinomainen aika vierailla Vatikaanin museossa juuri sen takia, että iso osa vierailijoita tuijottaa pihalla paavia.
Itse emme itse asiassa tienneet tätä paavin viikko-ohjelmasta, joten päädymme Vatikaanin museon korttelia kiertävään jonoon edellisenä päivänä.
Olimme ajatelleet, että pääsiäisen jälkeen huhtikuussa olisi vielä sen verran hiljaista, että pääsisimme jonottamatta Vatikaaniin. Suurempaa virhettä emme olisi voineet tehdä.
Periaatteessa Vatikaanin museoon olisi voinut varata lipun etukäteen itse museosta, jos vain olisi tehnyt sen riittävän ajoissa. On myös niin sanottuja skip the line -lippuja, joita eri toimistot myyvät netin kautta.
Meillä ei ole etukäteislippuja, ja kun kyllästymme jonottamaan, niin päädymme ostamaan lopulta skip the line -liput katukaupustelijalta. Hinta on suolainen. Pelkkä museo noin 50 euroa ja kun liitämme siihen myös pääsyn takaoven kautta Pietarin kirkkoon ilman jonotusta, niin lipun hinta on jo 75 euroa.
Kuulostaa kovalta, mutta vaihtoehdot ovat vähissä, jos haluamme välttää jonottelun. Toisaalta ajattelemme, että kun nyt kerran täällä Roomassa olimme...
Lippu ostetaan käytännössä pienestä toimistosta, johon lippuagentuuri kerää ensin täyden ryhmän ja sen jälkeen kävelemme ylevästi lippujonon ohi suoraan sisään.
Museon lippuaulassa on tiistaina aamupäivällä rauhallista. Päättelen, että vartijat päästävät lippujonosta sisään vain pieniä määriä kerrallaan. Sama pätee opastettuihin ryhmiin.
Meidänkin ryhmällemme on varattu tietty aikaikkuna, jolloin pääsemme sisälle. Syy näihin rajoituksiini kyllä selviää heti sisäpuolella. Museot ja käytävät pursuavat vierailijoita, eivätkä ryhmät saa jäädä muutamaa minuuttia pidemmäksi aikaa yhteen kohteeseen.
Näkemistä, kullan ja hopean kimalteisia seinäpintoja ja upeita maalauksia on silmien täydeltä joka tapauksessa. Museo toisensa jälkeen avautuu eteemme.
Kaikkiin museoihin ei mahdu sisään, ja oppaamme ohittaa ne sujuvasti.
Yllättävät sisäpihat
Ennen varsinaisia museoita ennätän hämmästellä Vatikaanin museon sisäpihoja. En tiennyt, että Vatikaanissa ja museossa on erilaisia sisäpihoja avoimen taivaan alla, ja myös siellä on merkittäviä taideteoksia. Tuhannen ja yhden yön tarina alkaa toki vasta museoista, joiden seinien ja kattojen maalaukset, patsaat ja lattioiden ornamentit saavat pään pyörälle.
Vatikaanin yhteydessä puhutaan yleensä aina Sikstuksen kappelista, jonka lähes 800 neliön katto on tapetoitu Michelangelon luomista kuvaavilla maalauksilla. Yhtenä postimerkkinä muiden joukossa on myös tämä kuulu Aatamin luominen -maalaus.
Vuosina 1473 – 1481 rakennettu kappeli on nimetty paavi Sixtus IV:n mukaan.
Todellisuudessa vähintään yhtä upeita museoita on kasapäin jo ennen Sixtuksen kappelia. Omasta mielestäni yksi upeimmista on 120 metriä pitkä karttagalleria, jonka seinille maalatut karttataulut kertovat Italian alueen vaiheista ja jonka katto kimmeltää yhtenä kullankimalteisena mattona yläpuolellamme.
Karttahuoneen ikkunoista välähtää näkyviin yksi Vatikaanin lukemattomista suihkulähteiden ja veistosten koristamista puutarhoista ja silmiin osuu myös Vatikaanin radioaseman rakennus.
Sikstuksen kappeli
Belvederen torso on yks Vatikaanin kuvatuimmista kohteista. Alkuperäinen pronssiveistos on ajoitettu sataluvulle eKr, mutta tutkimuksen mukaan tämä marmoriveistos on pronssiveistoksesta myöhemmin tehty tarkka kopio.
Sikstuksen kappeli on ilman muuta Vatikaani-kierroksen virallinen kohokohta.
Kappeli on tullut tunnetuksi erityisesti Michelangelon maalaamista Aatamin luominen -kattofreskosta ja Viimeinen tuomio -alttaritaulustaan. Kävijää voi kuitenkin hämmentää se, kuinka pienenä postimerkkinä tämä Aatamin kädenojennus Jumalan suuntaan erottuu kappelin katosta muiden maalausten seasta.
Sivuseinillä on muun muassa Botticellin ja Peruginon maalauksia ja Rafaelin suunnittelemia seinävaatteita.
Kävijöiden harmiksi Sikstuksen kappelissa ei saa kuvata. Sitä tuskin voi kokonaan estää, mutta vartijat tarkkailevat kävijöitä silmä kovana.
Jonottamatta
isoon kirkkoon
Sikstuksen kappelin jälkeen meidät ohjataan jonon ohi, suoraan Pietarin kirkon ovelle. Käynti kirkossa ei maksa mitään, mutta skip the line -lippumme ansiosta vältymme jonotukselta.
Ison kirkon sisäpuolella hämmästelen kirkon valtavia mittasuhteita. Kuin astuisi valtavalle katetulle jalkapallostadionille.
Pietarinkirkon sisäpituus on 186 metriä, ja leveys on poikkilaivan kohdalta mitattuna 137,5 metriä. Päälaiva yltää 45 metrin korkeuteen ja kupolia kiertää katon rajassa parvi, johon pääsee myös nousemaan hissillä noin 8 – 10 euron maksua vastaan. Itse en jaksanut jonottaa enää sinne.
Kirkon sisäpuolella on aidatun alttariosion lisäksi myös valtavia sivulaivoja ja yhdet portaat johtavat kirkon alle kryptaan. Valkeaksi kalkituissa luolamaisessa käytävässä on marmoritasoilla keskiaikaisten paavien artefakteja, joiden päälle on veistetty paavien marmorihahmoja.
Pietarinkirkon kryptan pyhimpänä paikkana pidetään oletettua apostoli Pietarin hautaa, kammiota, jonka oviaukon yläreunassa lukee ”Sepulcrum Sancti Petri Apostoli” eli Pyhän Pietarin hautapaikka.
Nykyinen Pietarinkirkon rakennus on valmistunut vasta 1600-luvulla aiemmin paikalle sijainneen alkuperäisen kirkon paikalle. Nimensä kirkko on Vatikaanin historian mukaan saanut siitä, että apostoli Pietari mestattiin tällä paikalla keisari Nero aikana.
Hieman hämmentävästi niin sanottu Paavin istuin eli pääpaikka ei kuitenkaan sijaitse Pietarin kirkossa vaan hieman sivummalla pienemmässä lateraalikirkossa. Käytännössä iso Pietarin kirkko kuitenkin on katolisuuden symboli Vatikaanissa.
Pentti J. Rönkkö
|
