Elvis Presley löysi gospelin jo varhain. Sittemmin sillä oli merkittävä rooli hänen urallaan.

Nuorella Elvis Presleyllä oli vahva seurakuntayhteys. Ensi alkuun Tupelossa asuneen Elviksen hengellinen koti oli helluntailainen First Assembly of God -kirkko, jonka tilaisuuksissa hän tapasi käydä vanhempiensa Vernonin ja Gladysin kanssa. Vernon-isä toimi myös pyhäkoulunopettajana. On kerrottu, että paikallisten puhujien – esimerkiksi pastori Frank Smithin – saarnat tekivät Elvikseen suuren vaikutuksen.

Myös mustien esittämät gospel-spirituaalit puhuttelivat nuorta Elvistä. Teini-iän kynnyksellä, 13-vuotiaana hän muutti perheensä mukana Tupelosta Memphisiin, jossa hän tutustui gospel-lauluyhtye Blackwood Brothersin jäseniin. Alkaessaan itse esiintyä Elvis otti heistä ja muistakin gospel-laulajista mallia omaan tulkintaansa.

Suureksi tähdeksi Elvis Presley (1935-1977) nousi 1950-luvun puolivälissä. Pian hänestä alettiin käyttää nimeä rock and rollin kuningas, ja sittemmin hänestä tuli myös elokuvatähti. Tuossa vaiheessa gospel ei ollut vahvasti esillä hänen tuotannossaan, mutta viitteitä oli kuultavissa.

– Elviksen varhaisvuosien merkittävin gospel-esiintyminen tapahtui tammikuussa 1957 Ed Sullivanin juontamassa live TV-showssa, jossa hän esitti Peace in The Valley -kappaleen. Lisäksi tiettävästi jo vuosien 1954–1955 keikoillaan hän esitti Satisfied-kappaletta. Edellisen alkuperäisesittäjä oli Thomas A. Dorsey ja jälkimmäisen Martha Carson and The Gospel Singers, kertoo Ari Moisio, joka toimii The Official Elvis Presley Fan Club of Finland ry:n rahastonhoitajana.

Moision mukaan uransa alkuvaiheissa Elviksellä ei ollut juuri mahdollisuutta levyttää gospel-musiikkia, koska hänen levy-yhtiönsä RCA Victor ei olisi suostunut siihen.

– Elviksen uran alkuaikojen rumpali DJ Fontana on kertonut, että vuonna 1957 Jailhouse Rock-elokuvan studiotyöskentelyn alkaessa Elvis olisi halunnut laulaa gospelia. Levytyksistä vastannut henkilö oli tullut sanomaan, että ”homma seis, pysytään sovitulla levytysagendalla”. Tällöin Elvis oli sanonut: ”Hyvä on, minulla on kurkku kipeä, enkä voi laulaa. Jatketaan joku toinen päivä”.

1960-luvulla Elvis keskittyi enimmäkseen elokuvauraansa – joskin hänen useimmissa elokuvissaan musiikki oli isossa osassa. Elokuvien soundtrackien lisäksi hän julkaisi satunnaisesti myös muita levyjä. Ensimmäisen gospel-levynsä Elvis teki jo vuonna 1960. His hand in mine -albumi sisälsi tiettävästi kappaleita, jotka olivat tulleet hänelle nuoruusvuosina tutuiksi radion välityksellä.

Grammy-ehdokkaana Elvis oli kaikkiaan 14 kertaa, mutta kaikki kolme Grammya tulivat gospelista: 1967 How Great Thou Art -albumista, 1972 He Touched Me -albumista ja 1974 How Great Thou Art -livekappaleesta, joka löytyy Elvis Recorded Live on Stage in Memphis -levyltä.

– Elvis oli hyvin otettu ja ylpeä siitä, että hän sai Grammy-palkintonsa juuri gospel-musiikista, Moisio lisää.

Syvää tulkintaa
Gospel oli tärkeässä roolissa myös Elviksen uran jälkipuoliskon konserteissa.

– Elvis tapasi esittää jokaisessa 70-luvun konsertissaan kaksi–kolme gospel-kappaletta. Se oli varmasti Elviksen hiljainen tapa näyttää, mihin hän uskoi, ja kuka auttoi häntä elämän haasteissa. Yksi vakikappaleista oli Grammy-palkinnon tuonut How Great Thou Art.

Moision mukaan varsinkin 60- ja 70- luvuilla Elvis aloitti levytyssessiot gospel-jammauksilla, lämmitellessään niin omaa ääntänsä kuin kanssasoittajiaan ja -laulajiaan.

Pitkin Elviksen uraa hänen konserteissaan esiintyi gospel-taustaisia lauluryhmiä. Jo 1950-luvulla hänen taustallaan kuultiin The Jordanaires-ryhmää. Sitä seurasivat The Imperials (1969–1971), The Sweet Inspirations (1969–1977) sekä J.D. Sumner and Stamps quartet (1971–1977).

– J.D. Sumneria Elvis kutsui ”Jumalan ääneksi”, koska Sumnerin ääni oli todella matala basso. Äänen syvyyttä voi kuunnella live-taltioineissa, kuten Why Me Lord -kappaleessa, Moisio kertoo.

Elvis kuunteli usein gospelia halutessaan rentoutua. On myös kerrottu, että sunnuntaisin hän saattoi herätä tavallista aikaisemmin katsoakseen televisioshown, jossa kuorot tapasivat esittää vanhan ajan gospelia.

– Ja kun Elvis valitsi ohjelmistonsa gospel-kappaleita, hän paneutui asiaan aina täysillä. Monien mielestä Elvis oli tulkitsijana parhaimmillaan nimenomaan gospelissa. Olen itsekin sitä mieltä, että gospel-kappaleissa Elviksen äänessä on erityistä laajuutta ja syvyyttä. Elvis selvästikin rakasti gospel-musiikkia erityisellä tavalla, Ari Moisio toteaa.

”Elvis luki Raamattua säännöllisesti”
Elviksen velipuoli Billy Stanley julkaisi The Faith of Elvis -kirjan (yhdessä Kent Sandersin kanssa) noin kaksi vuotta sitten. Usko Jumalaan oli Elvis Presleyn elämän kulmakivi.

Kun Billy Stanley oli lapsi, Elvis piti hänelle ja hänen kahdelle pikkuveljelleen pyhäkoulua.

– Elvis opetti meille raamatunkertomuksia ääninäyttelemällä eri henkilöiden repliikit, mikä oli hyvä keino lisätä lapsen mielenkiintoa Raamattuun, Billy Stanley kertoo videopuhelun välityksellä kotoaan.

Stanley tutustui Elvikseen 7-vuotiaana. Tuolloin elettiin vuotta 1960, ja Billyn äiti Davada ”Dee” Stanley oli menossa naimisiin Elviksen isän, Vernon Presleyn kanssa. Elviksen Gladys-äiti oli kuollut pari vuotta aiemmin.

Elviksen uskonnollisuus tuli esiin heti ensimmäisellä tapaamisella.

– Minä ja minun pikkuveljeni leikimme yhdessä Elviksen kanssa. Illan päätteeksi hän muistutti meitä vielä iltarukouksesta. Niin Elvis ja me kolme lasta polvistuimme sängyn päädyssä ja rukoilimme yhdessä.

Vuosia myöhemmin Stanley kuului Elviksen kiertuehenkilökuntaan noin puolentoista vuoden ajan. Stanley toimi hänen henkilökohtaisena assistenttinaan. Yksi Stanleyn monista tehtävistä oli kuljettaa Raamattua Elviksen puolesta, jotta se oli aina hänen saatavillaan.

– Elvis luki Raamattua säännöllisesti. Hän teki tuohon omaan Raamattuunsa myös alleviivauksia ja kirjasi ylös huomioitaan. Raamatunluku kertoo osaltaan siitä, miten vahva yhteys hänellä oli Jumalaan. Hänen suosikkikohtansa oli Joh. 3:16. Elvis tapasi myös rukoilla ennen jokaista esiintymistään, kertoo Billy Stanley.

Henkilökohtainen usko korostui
Lapsuudessaan Elvis oli aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa. Aikuisiällä hänellä ei ollut säännöllistä seurakuntayhteyttä tai varsinaista kotiseurakuntaa. Osaltaan tämä johtui siitä, että hän uskoi vievänsä huomiota papilta, jos saapuisi kirkkoon.

– Lähinnä televisiosta Elvis seurasi saarnaaja Billy Grahamin puheita. Lisäksi hän tapasi vuonna 1977 kaksi tv-evankelistaa, Rex Humbardin ja Oral Robertsin. Kirkkokunnat tai lahkot eivät olleet Elvikselle tärkeitä. Hän uskoi saavansa tarvitsemansa opin suoraan Raamatusta, ja sanoi olevansa ennen kaikkea uskova.

Stanley kertoo halunneensa kirjoittaa kirjan Elviksen uskosta, koska sellaista ei oltu aiemmin tehty.

– Lisäksi tahdoin ihmisten tietävän, miten isona rock and roll -tähtenä ja Hollywoodin tähtinäyttelijänä tunnettu mies oli ennen kaikkea rakastava ja välittävä yksilö, joka halusi tuoda ihmisille iloa ympäri maailman.

Juhana Unkuri
Billy Stanleyn haastattelu:
Miika Vähämaa