Mika Poutala – toiminnallinen isä Kansanedustaja, ex-pikaluistelija Mika Poutala kutsuu itseään rennoksi ja vapaaksi, toiminnalliseksi isäksi. Arjen kiireistä huolimatta hän asettaa perheen etusijalle ja pyrkii varaamaan aikaa lastensa kanssa olemiseen. Mika Poutala kertoo olevansa 3. polven saalemilainen ja käyneensä pienestä pitäen seurakunnan tilaisuuksissa. Hän menetti Sakari-isänsä ollessaan 7-vuotias. Samalla hävisi miesmalli nuoren pojan elämästä. – Varmasti kaipasin miesmallia elämääni, mutta tuskin osasin sitä sanoittaa silloin oikein. Mutta kyllä elämääni tuli myöhemmin henkilöitä, jotka olivat omanlaisiaan miesmalleja. Appiukosta remonttiapua Hän muistelee, kuinka alkoi hieman vanhempana käydä seurakunnan nuortenilloissa ja seurakunnassa tapaamiensa nuorten kotona. – Tuli juteltua heidän vanhempiensa ja etenkin isien kanssa. Esimerkkinä voisi mainita Hirvosen Riston, joka oli isäni hyvä ystävä seurakunnassa, ja jonka tyttären kanssa olimme kavereita nuortenilloissa. Kun olin kylässä Hirvosilla, kyllä sitä tuli juteltua paljon Riston kanssa eli silloin huomasi kaipuun aikuisen miehen seuraan. Toinen tärkeä mieshenkilö silloin nuorena oli Ronkaisen Petri, joka kuskasi meitä seurakunnan tilaisuuksiin. Kun Mika alkoi seurustella rytmistä voimistelua harrastavan Sannin kanssa, läheni suhde myös tulevaan appiukkoon Samuel Saresvirtaan. Samalla kun Mika sai elämäänsä uuden isähahmon, sai Samuel puolestaan kauan kaipaamansa pojan taloon. – Teemme nykyään Samuelin kanssa paljon erilaisia remonttitöitä ja vietämme näin aikaa yhdessä. Uskoisin myös viettäväni mieluummin aikaa appivanhempieni kanssa kuin moni muu, Mika Poutala naurahtaa. – Kysyn usein lomille lähtiessä vaimolta, että lähtisivätkö vanhempasi mukaamme. Todennäköisesti saan sitä kautta jotain, jota jäin lapsena kaipaamaan. Urheilu-ura ja isyys Mika Poutala luisteli ensimmäisen kerran talviolympialaisissa vuonna 2006 ja toisen kerran Vancouverissa vuonna 2010, jolloin oli jo mitalin kannassa kiinni ja nousi samalla suomalaisen urheiluyleisön tietoisuuteen. Hän ehti siis käydä kahdet olympialaiset, ennen kuin ensimmäinen lapsi, Eliel syntyi vuonna 2011. Kysymykseen, haittasiko urheilu-ura isyyttä ja lasten kanssa oloa, Poutala vastaa poliitikkomaisesti, ettei se tuolloin ollut optimaalista isyyttä. – Niiden huonojen puolien ohessa oli myös paljon hyviä hetkiä. Olin esimerkiksi kolmena vuotena harjoittelemassa Kanadassa ja perhe oli mukanani. Ne matkat ovat jotain sellaista, mitä ei olisi ikinä voinut kokea ilman urheilua. Kun olimme vieraassa maassa, siellä ei ollut erilaisia kissanristiäisiä häiritsemässä, vaan oli urheilu ja perhe, Mika Poutala toteaa. Matkat ovat vahvasti koko perheen muistissa, ja lapset varmasti muistavat yhteisen ajan Kanadassa lopun ikäänsä. Tietenkin kesällä oli kotimaassakin enemmän aikaa olla perheen kanssa, kun varsinainen harjoitteluaika oli ohitse. Senaattoriura käynnistyi Aktiivin urheilu-uran jälkeen Poutala ehti toimia viisi vuotta yrittäjänä, mikä taas toi omat kiireensä esimerkiksi puhujamatkoina ympäri Suomea. – Se oli tavallaan välivaihe, jolloin priorisoin ajankäyttöäni tosi paljon perheen ehdoilla, mutta silloinkin olin usein kiinni iltaisin ja viikonloppuisin. Kansanedustajaksi nousu toi uudenlaisen arjen Poutalan perheeseen. – Olen pitänyt tärkeänä, että voisin olla illat kotona laittamassa lapsia nukkumaan jne. Ja esimerkiksi tällä viikolla olen pystynyt kolmena aamuna viemään nuorimmaisen päiväkotiin, kun vaimo on lähtenyt töihin aikaisemmin. Kansanedustajan työssä aikataulut ovat Poutalan kertoman mukaan tosi vaihtelevia, mutta niihin pystyy myös itse vaikuttamaan aika paljon – varsinkin iltamenoihin. – Kutsujahan satelee vaikka mihin, mutta itse voi päättää, mihin aikansa käyttää. Mielestäni kaikessa työssä, mutta varsinkin mitä vaativampaa ja ajankäytöllisesti haastavampaa se on, sitä tarkemmin sinulla pitää olla oman elämäsi prioriteetit kunnossa, Mika Poutala painottaa. Eli kun tulee valintatilanteeseen, ei tarvitse joka kerta miettiä, miten tässä toimitaan. Tavallaan pitää olla jonkinlainen ohjeistus itselle. – Nyt kun olen puolueen varapuheenjohtaja, viikonloppuina alkaa olla paljon erilaisia tilaisuuksia, mutta olen päättänyt, että vähintään kaksi viikonloppua kuukaudessa on pyhitetty kokonaan perheelle. Pakko on luoda itselle tiettyjä sääntöjä arkeen. Arkipäivisin pyrin tulemaan kotiin klo 16-17 aikoihin, että jää aikaa lasten kanssa olemiseen. Haastattelua seuranneena viikonloppuna Mika Poutala lähti perheen poikien, Elielin (12) ja Manuelin (9), kanssa seurakunnan leirille, jossa itse toimi myös leirin ohjaajana. 3-vuotias Mariel pääsi viettämään viikonloppua ukin ja mummin luo. – Pojat pyysivät mukaan myös joitakin kavereitaan, jotka eivät ole koskaan käyneet edes seurakunnassa. Rentoa ja vapaata Mika Poutala kertoo olevansa aika rento ja vapaa kasvattaja ja haluaa antaa paljon vastuuta lapsilleen. – Lapset saavat tehdä asioitaan ja oppia niistä, eli en ole mikään holhoojatyyppi. Tilanne tietenkin tasapainottuu toisen vanhemman taholta, hän naurahtaa. Pelkkä ”oleskelu” ei ole helppoa ja luonteenomaista Poutalalle, vaan hän haluaa mieluummin tehdä asioita yhdessä lastensa kanssa, on se sitten luontoretki tai vaikka joku rakennusprojekti. Koti-illat kuluvat esimerkiksi erilaisia lautapelejä pelaten. Televisiota hän kertoo katselevansa erittäin harvoin. – Olen sellainen toiminnallinen ja vapaa isä. En siis mikään vapaan kasvatuksen kannattaja kuitenkaan, Poutala tähdentää. Hän kertoo viikottaisen seurakuntayhteyden olevan itselleen tärkeää, joka ei välttämättä aina kuitenkaan onnistu. Toisaalta seurakunnan leirit ovat myös hyvä paikka välittää lapsille uskonasioita. – Kyllä me lasten kanssa rukoilemme iltarukoukset aina nukkumaan mentäessä. Ja siinä yhteydessä syntyy usein keskustelua hengellisistäkin asioista. Kerromme esimerkiksi, miksi olemme toimineet jossain tilanteessa määrätyllä tavalla, vaikka poikien kavereiden vanhemmat ovat saattaneet toimia toisella tavalla. Vakaumusta kunnioitetaan – Näen nykyisen menon yhteiskunnassa huolestuttavana, mutta samalla tulee tunne, että minun on vietettävä paljon aikaa lasteni kanssa. Kuulee lapsien kanssa keskustellessa, mikä siellä ihmetyttää tai huolestuttaa. Vasta äskettäin Eliel ihmetteli erästä eettistä asiaa, josta koulussa oli puhuttu ja kysyi minun mielipidettäni. Siinä sitä sitten keskusteltiin, mitä Raamattu puhuu kyseisistä asioista ja mitä me uskomme. Mutta jos tällaisia hetkiä ei tule kohdalle, jossa lapset voivat luottaa sinuun ja kertoa huoliaan, voi lopputulos olla murheellinen lasten identiteetin kehittymisen kannalta. Poutalan lapset eivät ole joutuneet uskonsa ja arvomaailmansa takia kiusaamisen kohteeksi, ja samanlaiset kokemukset hänellä on itselläänkin. – On tosi jännää, että aina kun usko on tullut esille keskusteluissa jonkun kanssa niin urheilussa kuin politiikassakin, minulle on sanottu, että he kunnioittavat minua ja vakaumustani. En ole koskaan kokenut kiusaamista uskoni takia, Mika Poutala toteaa. Kimmo Janas