Tauno Roto, 80, viettää aktiivisia eläkepäiviä synnyinseudullaan Somerolla, jossa hän sai jo lukioiässä vahvan kutsumuksen lähetyskentälle. Hän lähti lähetystyöhön Kameruniin 57-vuotiaana. Kamerun tarjoili nuoruuden unelman täyttymyksen lisäksi elämään suuren rakkauden ja uuden puolison.

Varsinais-Suomessa Someron Ollilan kylässä talon oven avaa karismaattinen ”Mama Africa”, vajaa parikymmentä vuotta Suomessa asunut Kamerunista kotoisin oleva Colette Roto.

– Vaimoni, prinsessa Colette, Tauno Roto esittelee ylpeänä.

Coletten isoisä oli kamerunilainen heimopäällikkö, siitä arvonimi prinsessa.

Rotojen koti on hyvin suomalainen. Kamerun on läsnä asukkaiden sydämessä, mielessä ja muistoissa.

– Tämä on lapsuuskotini. Olen vauvana ryöminyt tuossa pihalla, Roto sanoo.

Hän on kahdeksassa vuosikymmenessä kiertänyt melkoisen matkan ensin papin työuralla eri puolilla Suomea sekä myöhemmin Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (SLEY) lähettinä Kamerunissa Afrikassa.

Opiskellessaan Someron lukiossa 1960-luvun alussa Roto koki voimakkaan kutsun lähetystyöhön.

– Lähetystyö alkoi vetää minua puoleensa Raamattua lukiessani ja kuulin saarnan, joka rohkaisi lisää. Opiskelualaksi valikoitui kutsun mukaisesti luontevasti teologia, Roto kertoo.

Teologisessa tiedekunnassa hän puhui opiskelukavereilleen lähetystyöstä.

– Tulevalle vaimollenikin asetin ehdoksi, että pitää olla valmis lähtemään lähetystyöhön.

Elämä heitti kutsumuksen eteen esteitä. Roton opiskelukaverit lähtivät lähetystyöhön. Roto jäi Suomeen ja aloitti Savossa nuorisopappina, sitten Humppilassa kirkkoherrana ja siirtyi Ahvenanmaalle Kumlingeen ja sieltä Porvoon hiippakunnan seurakuntiin.

Kamerunin kutsu
Roto jäi leskeksi vuonna 1998. Hänen isänsä kuoli vuonna 2000, äiti oli kuollut jo aiemmin.

Roton vaimo oli vakavasti sairas 15 vuotta. Surutyötä he ehtivät tehdä yhdessä vuosia.

– Pappina tunsin surutyön vaiheet, osasin odottaa kaikki tunteet, mutta minulle tuli yllätyksenä tyhjyys siitä, että menetin puhekaverin, Roto kertoo.

Roto luki Kamerun pappitarpeesta. Ajoitus tuntui viimein sopivalta.

– Olin jo ehtinyt ajatella, että lähetystyö oli vain nuoruuden haave. Mutta siitä haaveesta tulikin totta. Menin Kameruniin lähetystyöhön 57-vuotiaana.

Roto matkusti Kameruniin vuonna 2001. Hän näki Coletten heti saavuttuaan maahan.

– Ajattelin, että onpa tuossa kaunis nainen. Vuoden verran katselin, ja sitten kosin.

Colette vastasi myöntävästi ja pariskunta meni naimisiin vuonna 2003.

– Tämä rakkaus ja avioliitto on todella Jumalan johdatusta. Edelleen tulee monta kertaa päivässä sanottua, että rakastan ihanaa puolisoani!

Kirkko kasvaa
Roto aloitti työuransa suomen kielellä ja siirtyi ruotsinkielisiin seurakuntiin. Kamerunissa oli vastassa uusi työkieli ranska. Kielikoulu ja arjen kohtaamiset aktivoivat nopeasti passiivisen sanavaraston.

Kamerunissa Roton päätehtävänä oli sanan julistamisen lisäksi uusien seurakuntien perustaminen sekä saarnamiesten ja pappien kouluttaminen.

– Kamerunin kirkko kasvoi vauhdilla. Tullessani siellä oli 12 seurakuntaa ja alle sata pappia. Seitsemän vuotta myöhemmin pappeja oli 177 ja lukuisia uusia seurakuntia. Kun sinne perusti kirkon, se täyttyi heti. Ihmisillä oli suuri tarve kuulua seurakuntaan, Roto kertoo.

Keskisessä Afrikassa, Päiväntasaajan Guinean naapurissa sijaitseva Kamerun eli Kamerunin tasavalta on Roton mukaan hieno maa, jossa on upeaa luontoa ja jonka rantahietikot voittavat Ranskan Rivieran.

– Olen onnellinen ja kiitollinen ajasta, jonka sain elää yhdessä kamerunilaisten iloissa ja suruissa. Niihin vuosiin mahtuu paljon iloa ja riemua, mutta myös suruja; autettavia oli enemmän kuin aikaa, lapsikuolleisuus on edelleen suurta ja nuoria ihmisiä kuolee vakaviin sairauksiin.

Tuhansia kirjoja ja kymmeniä kieliä
Roto palasi Suomeen vuonna 2007. Mukana muutti Colette, ja tämän hoidossa olleet veljen 4- ja 6-vuotiaat tyttäret.

– Tytöt ovat jo aikuisia ja asuvat Turussa. Lapsena kuvailin heitä; elohopea kalpeni jäykkyydessään heidän rinnallaan, Roto sanoo.

Roto työskenteli Suomeen palattuaan vielä Somerolla seurakuntapappina ja Somerniemen seurakunnan kappalaisen sijaisena. Eläkkeelle hän jäi vuonna 2012.

Eläkepäivät ovat täyttyneet monista luottamustehtävistä sekä aktiivisesta kirjoittamisesta.

– Blogini ovat Kotimaa.fi -sivustolla hyvin luettuja ja kommentoituja, Roto kertoo.

Roton kodissa on yli 10 000 kirjaa, joiden joukossa on yli 500 erilaista Raamattua. Kirjoja on yli 150 kielellä. Tutkiessaan tiettyjä raamatunkohtia Roto lukee tekstin usein yli 25 kielellä.

– Kielet ovat minulle paitsi harrastus myös työkalu tekstien tutkimiseen. Sama teksti avautuu eri tavalla eri kielillä. Kielet laajentavat näköalaa.

Uskonnollinen pohdinta osa ihmisen olemusta
Roto on pahoillaan siitä, että uskonnottomuus on vallannut alaa Suomessa. Hän näkee seurakuntien lapsi- ja nuorisotyön erittäin tärkeänä.

– Lapsi ja nuorisotyö kasvattaa lapset siihen, että saa olla turvallisesti Jumalan käsissä.

Roto pitää aitoa ja rehellistä uskonasioiden pohdintaa ihmisen perusolemukseen kuuluvana asiana.

– Todellinen usko kestää arkitodellisuutta, toisin kuin uususkonnot, jotka ovat lyhyitä lehahduksia kuin perhosen lento, ne eivät kestä arjen kulutusta.

Roto on ehtinyt toimia myös uskonnon opettajana ja sekä kunnallishallinon luottamustehtävissä. Hän on myös sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeen piirissä.

– Erilaiset elämänvaiheeni ovat kuin puun vuosirenkaita. Ihmeellisesti ja ihanasti on Jumala johdattanut elämääni; olen saanut enemmän kuin olen osannut pyytää.

Päivi Arvonen