Eemil Porvari nousi viime kesänä suomalaisten keihäänheittäjien parhaimmistoon. Porvarin elämän pohjana on usko Jumalaan.

Eemil Porvari pohtii: – Keihäänheitossa miellyttää eniten se, kun näkee keihään lentävän pisteenä taivaalle, ja tuntee, kuinka energia on välittynyt kropasta keihääseen.

Porvari (21) nousi viime kesänä uudelle tasolle. Kauden mittaan keppi alkoi lentää säännöllisesti yli 80 metriä. Paras noteeraus 82,69 syntyi elokuussa Oulussa. Kesäkuun lopulla Porvari sijoittui Kalevan kisoissa Vaasassa neljänneksi ja elokuun lopulla hän heitti Helsingissä pidetyssä Suomi-Ruotsi -maaottelussa toiseksi. Porvarin taso nousi selvästi, sillä edellisellä kaudella paras tulos oli 74,27.

Roiman ennätysparannuksen taustalla oli ehyt, terveenä vietetty harjoituskausi.

– Sain viime talvena paljon hyviä heittoharjoituksia alle ja onnistuin vakioimaan täyden vauhdin rytmityksen hyväksi. Kun pääsin heittämään terveenä, opin myös nauttimaan heittämisestä entistä enemmän ja sain karsittua tekemisestä turhaa yliyrittämistä. Vieläkin sitä minulla vähän on, mutta eteenpäin mennään, Porvari pohtii.

Vahvuuksiinsa hän laskee nopeat jalat, vauhtijuoksun rentouden ja rytmityksen sekä olkapään ja rintarangan hyvän liikkuvuuden. Hän toteaa keihäänheiton olevan siitä hieno laji, että ei ole vain yhtä ainutta tapaa heittää pitkälle.

– Eri heittäjillä on omat vahvuutensa. Sanoisin kuitenkin, että heittäjällä pitää olla paitsi voimaa, myös hyvin räjähtävät ja kimmoisat jalat. Mielestäni heittäminen vaikeutuu selvästi ilman hyvää jalkatyöskentelyä.

186-senttinen Porvari kertoo, että hänen oma tekniikkansa on kehittynyt vuosien mittaan selvästi.

– Varsinkin nuorena kokeilin paljon erilaisia tyylejä, ja otin mukaan omaan tekemiseeni niitä juttuja, joilla keihäs tuntui lentävän. Nykyäänkin kokeilen joskus valmentajani Keijo Kylänpään kanssa erilaisia teknisiä asioita. Koetan ylipäätään hioa tekniikkaa niin hyväksi kuin mahdollista.

Hartolasta kohti huippua
Eemil Porvari syntyi Itä-Hämeessä sijaitsevassa Hartolassa helmikuussa 2003. Keihäänheiton hän löysi nuorella ikää television välityksellä. Kotoa löytyi keihäs, jota nuori Eemil alkoi heittelemään innokkaasti kotipihalla.

Oman maatilan iso pihapiiri tarjosi muutenkin monipuolisia mahdollisuuksia leikkiin ja liikuntaan. Trampoliini, leikit iso- ja pikkuveljen kanssa sekä tilan työt olivat osa Eemilin arkea, ja loivat osaltaan pohjaa varsinaiseen urheiluun.

Hartolan Voiman valmennusryhmään Eemil liittyi 8-vuotiaana. Keihään lisäksi menestystä tuli pienestä pitäen monissa muissakin lajeissa. Vaihtoehtona oli ottelijaksi ryhtyminen, mutta keihäänheitto muodostui nopeasti päälajiksi. Jo lapsena Eemil katseli paljon heittovideoita, joiden pohjalta hän testaili erilaisia tekniikoita ja haki itselleen optimaalista tyyliä.

– Kun olin lapsi, välillä isäni piilotti minulta keihäät. Hän pelkäsi, että rikon paikkani, kun saatoin heittää pitkiä sessioita useastikin päivässä.

Yleisurheilun ohella Porvari harrasti lapsena erityisesti salibandya ja parkouria, ja pelasi lisäksi jalkapalloa ja jääkiekkoa kavereiden kanssa. Keihään asemaa ne eivät kuitenkaan missään vaiheessa uhanneet.

Kotimaisessa mediassa Porvari nostettiin varsin näkyvästi esiin jo vuonna 2018 hänen heitettyään Tampereella 15-vuotiaiden epävirallisen halli-ME:n 71,23.

– Se oli totta kai hieno hetki ja iloitsin onnistumisesta, mutta palasin nopeasti perusharjoitteluun. Eikä halliennätys ollut itselle loppujen lopuksi niin iso juttu. Olin edellisenä kesänä heittänyt 2,3 metriä pidemmälle, eikä keihästä heitetä kovin usein hallikisoissa, pohtii Porvari, joka oli vuotta aiemmin tehnyt 14-vuotiaiden SE:n.

Terveyttä osaa arvostaa
Loukkaantumiset ovat usein osa urheilua, ja keihäänheitto on tässä mielessä keskivertoa kovempi laji. Porvari kärsi vammoista vuosina 2019–2022. Ensi alkuun hänellä oli olkapään rasitusmurtuma, ja sittemmin parin vuoden ajan välilevynpullistumia ja selän alkava rasitusmurtuma.

– Suurin vamma oli kuitenkin 2022 keväällä operoitu kyynärpää. Vamma tuli vähän ennen kauden alkua, joten koko keihäskausi jäi väliin, mikä tuntui pahalta.

– Toisaalta se myös kasvatti. Oli pakko miettiä paljon muitakin asioita kuin urheilua. Terveyttä on osannut sen jälkeen arvostaa eri lailla. Nyt ymmärtää paremmin myös sen, että kaikki asiat eivät ole aina omissa käsissä.

Henkilökohtainen Jumala-suhde
Porvari toteaa, että loukkaantumisten keskellä urheilu-uran lopettaminen ei käynyt mielessä.

– Loukkaantumisten kohdatessa ja leikkauksesta kuntoutuessa minua auttoi läheisten tuki sekä luottamus Jumalaan ja Hänen tahtonsa toteutumiseen minun elämässäni. Vaikka ura loppuisi kuin seinään, saan luottaa siihen, että Jumalalla on suunnitelma minua varten. Toivon tietysti, että se suunnitelma sisältää keihäänheiton.

Porvari kertoo varttuneensa uskovaisessa perheessä, ja kasvaneensa sen myötä itsekin uskoon. Usko tuo hänelle tietoisuuden pelastuksesta sekä rauhaa.

– Minulla on henkilökohtainen Jumala-suhde. Rippiristini kulkee kaulassani joka päivä. Se kertoo, mihin oma toivoni perustuu. On uskoa samalla vaikea kiteyttää, koska siihen sisältyy niin monta asiaa.

Porvari toteaa, että usko on hänelle hyvin tärkeä voimavara myös urheilussa.

– Mielestäni ei pidä ajatella niin, että usko ja urheilu olisivat jotenkin erillään toisistaan. Urheilu-uran antaminen Jumalan käsiin tuo siihenkin tekemiseen tietyn rauhan.

Hän rukoilee säännöllisesti, ja pyrkii myös lukemaan Raamattua päivittäin.

– Olenkin lukenut Raamattua viimeisen vuoden ajan aika aktiivisesti. Kirkossa käyn hieman epäsäännöllisesti, mutta käyn kuitenkin.

Viime aikoina Porvari on lukenut läpi Vanhaa testamenttia, viimeksi Jesajan kirjaa.

– Yksi lempiraamatunkohdistani on Psalmi 23, koska se on rohkaiseva kohta ja kertoo Jumalan huolenpidosta sekä rakkaudesta.

Hänen mukaansa uskonasioista ei tavata puhua urheilupiireissä paljonkaan. Viime aikoina muutamat nuoret suomalaiset miesyleisurheilijat – muun muassa aitajuoksija Antti Sainio ja korkeushyppääjä Daniel Kosonen – ovat tuoneet uskonasioita aktiivisesti esiin kisojen yhteydessä. Myös sekulaari media on tarttunut aiheeseen hanakasti, ja tehnyt rakentavalla tavalla uskoa käsitteleviä henkilöhaastatteluja.

– On ollut hieno nähdä näiden urheilijoiden ulostuloja, ja seurata uskosta ja raamatunkohdista syntynyttä keskustelua. Ehkä osaltaan heidän esimerkkinsä myötä keskustelukulttuuri alkaa vähitellen muuttua, ja uskosta pystytään puhumaan jatkossa avoimemmin. Itselleni usko on ollut aika henkilökohtainen asia, mutta ehkä voisin tuoda sitä tulevaisuudessa enemmän esiin, Porvari pohtii.

Hänen havaintojensa mukaan maailmalla monet urheilijat puhuvat uskostaan avoimesti. Erityisesti tämä korostuu yhdysvaltalaisilla urheilijoilla.

– Jenkeissä moni urheilija antaa haastatteluissa kunnian Jumalalle.
Porvari toteaa, että hänen kaveripiireissään uskonasiat ovat vaihtelevasti esillä.

– Minulle on jäänyt kavereita myös Kansanlähetyksen riparilta ja tapahtumista. Siinä porukassa aikalailla kaikki ovat uskovaisia, mutta osassa porukoista usko ei ole lainkaan esillä.

Tavoitteena Tokio
Eemilin vanhemmat, Jere ja Leena Porvari ovat kannustaneet ja tukeneet häntä aina vahvasti urheilu-uralla. Isä toimii myös hänen managerinaan. Tärkeää tukea on tullut myös omalta kotiseuralta Hartolan Voimalta.

– Hartolassa ei juuri muita huippu-urheilijoita olekaan, joten resursseja on ollut mahdollista kohdistaa minuun. Kaiken kaikkiaan olen siis saanut kotiseudultani hyvin tukea urheiluun. Minkäänlaista painostusta ei ole kuitenkaan ollut mistään suunnasta, vaan halu urheilla on lähtenyt aina minusta itsestäni.

Porvarin valmentajana on toiminut 8–9 -vuotiaasta asti Keijo Kylänpää. Porvari kuvailee häntä rauhalliseksi, analyyttiseksi ja vaativaksi valmentajaksi. Urheilijan mukaan yhteistyö on toiminut erittäin hyvin läpi vuosien.

Porvari harjoittelee pääasiassa Lahdessa ja Hartolassa. Talvisin hän tekee suurimman osan heittoharjoituksistaan Lahden Nastolassa sijaitsevassa Pajulahden urheiluopistossa.

Muutama vuosi sitten Porvari valmistui ylioppilaaksi, jonka jälkeen hän kävi armeijan. Tällä hetkellä hän satsaa täysillä urheiluun.

– Lisäksi teen välillä osa-aikatöitä, mutta ne eivät haittaa urheilua.

Porvarilla olisi hyvät eväät menestyä myös kymmenottelussa. Keihään lisäksi hän voitti eri nuorten sarjoissa Suomen mestaruuksia pituushypyssä, kolmiloikassa sekä viisi- ja kymmenottelussa. Vuonna 2023 hän keräsi kymmenottelussa 7133 pistettä, mikä on hyvinkin pätevä tulos ilman useiden lajien erikoisharjoittelua.

Satsaukset ovat luonnollisesti keihäässä. Ensi kesänä Porvarin tavoitteena on menestyä Bergenissä pidettävissä alle 23-vuotiaiden EM-kisoissa sekä päästä edustamaan Suomea miesten maailmanmestaruuskisoihin Tokioon. Tulevia vuosia ajatellen Porvarin urheilulliset tavoitteet ovat korkeammalla.

– Pienestä pitäen unelmani ja tavoitteeni on ollut se, että jonain päivänä voitan arvokisoissa ja olen maailman paras keihäänheittäjä.

”Harjoittelussa on satsattu monipuolisuuteen”
Eemil Porvarin henkilökohtainen valmentaja Keijo Kylänpää kuvailee häntä analyyttiseksi ja kunnianhimoiseksi urheilijaksi.

– Eemil on sitoutunut ja omistautunut keihäänheitolle. Hän on kovin tavoin liikkeellä, ja haluaa ulosmitata sen potentiaalin, mitä hänestä voi löytyä.

Porvari on ollut pienestä pitäen kiinnostunut valmennuksellisista asioista.

– Hän on pohtinut, mitä tehdään, miksi tehdään, ja mitä voisi tehdä vielä vähän paremmin, jotta kehitystä pystyisi optimoimaan eri ikävaiheissa.

Kylänpää toteaa, että Porvarin harjoittelussa on satsattu lapsesta asti monipuolisuuteen.

– Eri osa-alueita on pyritty viemään tasavahvasti eteenpäin, mikä on luonut pohjaa huippuvaiheen urheilulle. Viimeisen parin vuoden aikana on keskitytty aiempaa enemmän fyysisyyden hankkimiseen. Viime kesänä tämä konkretisoitui myös tuloksissa.

”Särmää ja luonnetta”
Suomen Urheiluliiton keihäänheiton lajivalmentaja Petteri Piirosen mukaan Eemil Porvari on erittäin kova lahjakkuus.

– Hänellä on luontaista räjähtävyyttä ja hyvä liike. Antropometriset mitat eivät ole keihäänheittäjälle parhaat mahdolliset, mutta nopeus on Eemilin ehdoton valtti. Teknisestikin hän on ihan mallikas kaveri.

Piirosen mukaan Porvari tuntuu sopivan asenteeltaankin keihäänheiton maailmaan.

– Hänessä on särmää ja luonnetta, Piironen toteaa ja kehuu myös Porvarin monipuolista harjoittelutaustaa.

Porvarin yhtenä vahvuutena on ollut hyvä suoritusvarmuus.

– Menestymisen kannalta on tosi tärkeää, ettei tule vain yksittäisiä pitkiä heittoja, vaan heittäjä pystyy tekemään laadukkaita suorituksia toisteisesti.

Piirosen mukaan suomalaisen keihäänheiton tulevaisuus on turvattu ainakin runsaaksi 10 vuodeksi.

– Oliver Helander ja Toni Keränen ovat heittäjiä parhaassa iässä, ja takaa on tulossa Eemil, Topias Laine ja muitakin hyviä poikia.

Vuosikymmenten mittaan Suomella on ollut monesti arvokisojen alla haastavia ja tiukkoja keihäsvalintoja. Muutamina viime vuosina valinnat ovat olleet varsin selkeitä.

– Kisarajat ovat olleet kovia, joten yksittäisillä heitoilla on ollut aiempaa vaikeampi päästä arvokisoihin. Tällöin rankingin merkitys on korostunut, mikä on ollut aika selkeä kuvio.

Piironen toivoo, että ensi kesänä nuoret suomalaisheittäjät pystyvät nostamaan tasoaan lisää, ja haastamaan entistä paremmin kokeneemmat kanssakilpailijat.

– Tasokas kotimainen kilpailu on yhteinen etu. Selvää on, kisakoneeseen nousevat suomalaiset ovat kovia heittäjiä.

Juhana Unkuri